värikkäät samisvillasukat.

Ohuet, villaiset samissukat aikuisten koossa 38 ja lasten sukat koossa 27. Lankoina käytin jo lemppariksi muodostunutta Filconan arwetta classic-merinosekoitelankaa sekä värikästä Lang Jawoll Magic Degradea (sävy 85.0059)

puikot 2,5, aikuisten sukanvarsi neulottu 56 silmukalla, lasten 44:llä.

wompat-kantoreppu ja taaperon kantaminen.

On kiva huomata, miten lapsen kantaminen on tässä viime vuosien aikana yleistynyt kovasti. Kantaminen tuntuu olevan jo hurjan paljon yleisempää kuin kolme vuotta sitten oman lapsemme ollessa ihan mini. Muita kantajia näkyi kyllä toisinaan silloinkin, mutta nykyään kantovälineet näkyvät ainakin täällä katukuvassa päivittäin. Meillä kannettiin oikeastaan koko vauvavuosi. Seuraavaan vuoteen sisältyi edelleen aktiivista kantamista, mutta sen jälkeen kantaminen alkoi pikkuhiljaa jäädä vähemmälle.

Kuitenkin koko lapsiperheajan meiltä on löytynyt taloudestamme aina kantovälineitä. Ite olen aina ollut enemmän liinaihmisiä, mutta sittemmin kantoliinojen rinnalle on tullut yhä enemmän käyttöön myös muita vaihtoehtoja. Näistä esimerkkeinä repun ja liinan yhdistelmät, neliöliina ja ring tai, joista molemmista ollaan tykätty paljon.

Kantoreppuihin tykästyminen sen sijaan otti aikansa. Meillä kävi pyörähtämässä ergo sekä myöhemmin taaperokokoinen tula-reppu. Kumpikin oli "ihan jees", mutta ykköskantovälineitä niistä ei koskaan tullut ja kantoreput jatkoi meiltä nopeasti matkaansa uusiin koteihin, 

Lapsen ollessa yli kolme, meillä ei enää kanneta aktiivisesti. Kantovälineelle on kuitenkin edelleen paikkansa. Tänä vuonna tehtiin viikon reissu Barcelonaan ja reissua varten hankin meille taaperokokoisen kantorepun. Uusi Wompat-kantoreppu on kotimaisen Liinalapsen valmistama, eli samaa sarjaa kuin meidän aiemmat liinan ja repun välimuodot: neliöliina (Numbat mei tai) sekä ring tai (Liinalapsella Koala ring tai).

Rattaita ei otettu reissulle taaskaan mukaan. Ajateltiin hankkia jotkin halvat matkarattaat paikan päältä, jos tuntuu ettei isoa lasta jaksa kantovälineen kanssa kuljettaa mukana koko reissua. Rattaille ei kuitenkaan tullut tarvetta vaan pärjättiin kantorepun kanssa oikein hyvin. Repulla oli tukeva kantaa, eikä 30 asteen päivälämpötilatkaan (yllätyksekseni) koituneet kompastuskiveksi kantamisen kanssa vanhemmille eikä lapsellekaan. Toki kolmevuotias jaksaa jo vähän kävellä itsekin ja kantorupeamat jäivät reissullakin varsin lyhyiksi. Vuoroteltiin myös kantovuoroja miehen kanssa.

reissatessa saattaa myös pinet pikapäikkärit olla välillä paikallaan 

Kantoreppu on ollut ykkösvalinta myös muilla retkillä ja esimerkiksi isommissa kaupunkitapahtumissa, joissa sakkia riittää. Kantoväline on helppo pakata mukaan, lapsen saa kyytiin ja pois nopeasti. Itse tykkään kantamisessa eniten vapaudentunteesta, kun ei tarvitse miettiä, pääseekö sinne tai tänne rattaiden kanssa.

 Meidän wompat-kantoreppu on Helsingin Hakaniemessä sijaitsevasta Ipanainen-myymälästä, jossa on mahdollisuus testata opastuksen kanssa erilaisia kantovälinevaihtoehtoja. Reppuja voi tilata suoraan myös Liinalapselta.

Aina välillä törmään kummasteluun siitä, miten näin isoa lasta jaksaa enää kantaa (ekan kerran tämä kommentti taisi kuulua kun lapsi ei ollut vielä vuottakaan, heh). Lapsemme painaa nyt noin 15kg, ja kuitenkin ihmiset retkeilevät paljon painavempien rinkkojenkin kanssa (eikä sitä ihmettele kukaan). Kun kantoväline on ergonominen, kulkee isompikin lapsi mukana mukavasti. Kantamisen ei tarvitse olla siis vain pikkuvauva-ajan juttu, vaan kantoväline tuo vapautta myös vähän isomman lapsen kanssa liikkuessa.

Nuuksiossa

Vieläkö teillä kannetaan?

Hedelmäinen herukkahillo.

Taitaapi olla mulle jo tavaksi muodostunut hilloaminen vähän vinkeämmillä makuyhdistelmillä. Tämäkin hillo syntyi päähänpistona pakkasesta löytyneistä viinimarjoista sekä nektariineista ja aprikooseista, joita on saanut kaupasta nyt edullisesti. Kirpeä herukka ja makeat, trooppiset hedelmät toimivat samassa hillossa oikein kivasti.

Hedelmäinen herukkahillo

500g viinimarjoja (käytin puna- ja hieman mustaviinimarjoja)

500g hedelmää (nektariinia ja aprikoosia)

½-1dl vettä

500g hillosokeria

Lisää marjat, lohkotut hedelmät ja vesi kattilaan. Sekoita hillosokeri höyryävään seokseen, kuumenna kiehuvaksi ja keitä hiljakseen noin 15min välillä sekoittaen.  Kuori pinnalle muodostunut vaahto pois. Soseuta hillo ja kaada puhtaisiin, kuumennettuihin lasipurkkeihin.

marjapiirakka (vegaaninen)

Tiedättekö sen tunteen, että vaikka olet syönyt pakkaseen säilöttyjä marjoja koko vuoden, niitä on edelleen varalla yllin kyllin, vaikka uusi sato jo kypsyy?  No minä ainakin tiedän. Leivoin "vuosikertamarjoistani" tällaisen hyvin perinteisen marjapiirakan ilman eläinkunnan tuotteita, vegaaniversiona. Helppo ja herkullinen jälkkärivaihtoehto ihan sekasyöjälle eli "sekaanille"kin.

Meillä käytetään maitovalmisteita muuten aika paljon, mutta ihan tavan maitoa lähinnä vaan minun kahviin. Nyt kun markkinoilla on Oatlyn kasvipohjainen iKaffe-valmiste, sitä löytynee jatkossakin jääkaapista. iKaffea käytin myös tässä reseptissä.

Vegaanihengessä ostin piirakan kylkeen myös maidotonta Oatlyn kaurapohjaista vaniljakastiketta. Täytyy kehua, että siinäkin koostumus ja maku oli todella hyvä. Että suosittelen kokeilemaan myös sitä, vaikkei muuten maitopohjaisia valmisteita välttelisikään.

Alkuperäinen ohje löytyy Chocochili-blogista.

MARJAPIIRAKKA

pohja

100 g maidotonta margariinia

0,5 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

3,5-4 dl vehnäjauhoja

0,5 dl kauramaitoa

täyte

4 dl marjoja (käytin tähän mustikoita sekä viinimarjoja)

 (+ sekoita joukkoon 1 rkl perunajauhoja, jos käytät pakastemarjoja)

1-2 rkl sokeria

50 g maidotonta margariinia

1,5 dl kaurahiutaleita

1 dl fariinisokeria

Sekoita yhteen sokeri, margariini ja vaniljasokeri. Yhdistä ensin leivinjauhe jauhoihin ja lisää ne sitten rasva-sokeriseokseen yhdessä kauramaidon kanssa. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

Ripottele taikinan päälle marjatt ja sokeri. Yhdista margariini, kaurahiutaleet ja fariinisokeri ja ripottele muruseos marjojen päälle.

Paista piirakkaa 200 asteessa noin 20 minuuttia.

diy jättisaippuakuplat.

Tänä keväänä on näkynyt ympäri kaupunkia aiempaa enemmän jättisaippuakuplien tekijöitä ja lapsi on ollut kovin innoissaan isoista saippuakuplista. Aiemmin viikolla törmättiinkin taas yksillä markkinoilla pariin saippuakuplantekijään ja lapsi pääsi itsekin "puhaltamaan" jättikuplia.

Google tiesi kertoa, että jättikuplien teko onnistuu helposti itsekin. Isoihin kupliin tarvitaan vähän enemmän kuin tavallisiin saippuakupliin, mutta ohje on silti varsin yksinkertainen: vettä, sokeria, tapettiliisteriä ja fairya. Nämä kuplat kustansivat minulle yhden fairypullon verran, sillä kaikkea muuta löytyi tarvittavat määrät valmiina.

jättisaippuakuplat

3L vettä

500g sokeria

0,5dl tapettiliisteriä (monessa ohjeessa oli käytetty jauhetta, mutta mulla oli kotona nestemäistä tiivistettä, joten käytin sitä)

2,5dl fairya (sitä vihreää, "alkuperäistä")

(elintarvikeväriä)

Kiehauta vesi ja sokeri, sekoittele että sokeri liukenee. Jäähdytä huoneenlämpöiseksi, sekoita joukkoon tapettiliisteri ja fairy. Halutessaan kuplaliuosta voi myös värjätä elintarvikeväreillä. Anna seoksen tekeytyä seuraavaan päivään.  

"Puhaltimen" valmistin parista kepistä, villalangasta sekä metallirenkaasta. Levitä kädet sivuille ja pingota villalanka käsien väliin. Tämän mittainen lanka viisinkertaisena, kierteelle nyöritettynä solmitaan keppeihin niin, että nyöristä muodostuu kolmio. Nyörin alareunaan solmin pienen metallirenkaan painoksi. Painoksi kelpaa oikeastaan mitä vaan, esim. avain, mutta metallirenkaan avulla muodostui kivasti samalla myös pienempiä kuplia. 

Louhisaarenjuoma eli herukanlehtijuoma.

Olen asunut suurimman osan elämästäni viinimarjapensaiden keskellä ja lapsuudenkodissani on _aina_ ollut viinimarjamehua (ja jos mehu loppui, sitä haettiin mummulan kellarista lisää). Kotitekoista, herukanlehdistä valmistettua juomaa en ole kuitenkaan koskaan maistanut. Tänä vuonna korjasin tilanteen, ja koska viinimarjakausi ei ole vielä alkanut, keräsin kotoa vähäsen mustaherukan lehtiä lehtijuomakokeilujani varten.

olin hieman skeptinen juoman onnistumisen suhteen, mutta mustaherukan lehdistä valmistettu Louhisaaren juoma olikin oikeasti tosi hyvää ja raikasta ihan sellaisenaankin. Makeutta voi halutessaan taittaa kivennäisvedellä.

Monessa ohjeessa herukanlehtiä neuvotaan laittamaan jopa neljä tai viisi kertaa enemmän kuin minulla tässä. Minun juomastani tuli tästä huolimatta mielestäni riittävän herukkaista, joten uskon käyttäväni samaa ohjetta jatkossakin.

1l mustaherukan lehtiä

5l vettä

25g sitruunahappoa (apteekista)

2 sitruunaa (epähuomiossa minulta olikin sitruunat vähissä, joten käytin yhden sitruunan ja yhden limen)

500g sokeria

Huuhtele mustaherukanlehdet hyvin. Laita lehdet kattilaan ja kaada päälle kiehuvan kuuma vesi. Lisää sitruunahappo ja sekoita. Peitä kattila kannella ja anna juoman tekeytyä 12h.

Siivilöi mehu harson läpi toiseen kattilaan. Lisää sokeri ja sekoita (lämmitin juomaa hieman, jotta sokeri liukeni nesteeseen paremmin). Pullota tai pakasta. Juoma on heti valmista nautittavaksi. 

etualalla kuusenkerkkäsiirappi, takana pullotettu Louhisaarenjuoma.

kuusenkerkkäsiirappi.

Kuusenkerkkäsiirappi sopii jälkiruokakastikkeeksi, jogurttiin tai vaikkapa uunijuuresten marinadiin. Maustamalla kuohuviinin kuusenkerkkäsiirapilla saa kivan drinkin ja jotkut käyttävät tätä siirappia kuulemma yskänlääkkeenäkin.

Valmistin siirappia itse nyt ensimmäistä kertaa mummulasta keräämistäni kuusenkerkistä. Siirapin keittäminen oli pitkäveteistä hommaa, mutta palkitsevaa. 

Kerkkien keräämiseen pitää kysyä maanomistajan lupa, sillä kerkät ovat kuusen vuosikasvua, eikä niiden kerääminen kuulu jokamiehenoikeuksiin.

siirappi etualalla, takana olevissa pulloissa Louhisaaren eli herukanlehtijuomaa

1,5l kuusenkerkkiä

2l vettä

1kg sokeria

(1rkl vaniljasokeria)

Huuhtele kerkät hyvin. Laita kuusenkerkät ja vesi kattilaan, keitä miedolla lämmöllä parisen tuntia. Siivilöi vedestä kerkät pois ja lisää nesteeseen sokeri.  Keitä vielä noin 2-4 tuntia, kunnes seos muuttuu siirappimaiseksi. Mitä kauemmin keität, sitä paksumpaa siirapista tulee. Pullota tai purkita siirappi, säilytä viileässä. Jos siirappi on kovin paksua, siitä saa juoksevampaa laittamalla siirappipurkin hetkeksi lämpimään vesihauteeseen