sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

vauvan kanssa Kanarialla.

Viikonmittainen perheloma Kanarialla oli huisin hauska kokemus! Kokosin tähän postaukseen vähän ajatuksia ja kuvia meidän matkasta ja matkustamisesta vauvan kanssa.




LENTÄMINEN
Ihme kyllä en ehtinyt kehitellä minkäänlaista matkastressiä. Jos nyt kuitenkin pitäisii valita jokin eniten huolenaihetta herättänyt juttu, niin kyllä se oli kuuden tunnin mittainen lento Helsingistä Las Palmasiin (ja takaisin). Reissaaminen sinänsä ei ole meille ihan vieras juttu, kun ollaan junailtu pitempiäkin matkoja täällä kotimaassa. Silti vähän mietitytti, miten ihmeessä me saadaan vaapero viihtymään ahtaassa koneessa niin pitkään.


No, ihan hyvin. Nousuun ja laskuun oltiin varattu maito-/vesipullo, että on jotain nieleskeltävää kun korvat menee lukkoon. Nekään ei kyllä olleet tarpeen, sillä poikasta ei pienet paineenvaihtelut haitanneet ;) .

Lennolle kannattaa varata tietysti riittävästi ruokaa ja vaippoja ja jotain mielekästä tekemistä. Me naposteltiin maissinaksuja ja talkmuruja, "luettiin" lehtiä, mentiin kukkuu-leikkiä, hassuteltiin, näprättiin puhelinta ja tablettia.. Pari leluakin oli mukana. Ja jos istuminen alkaa kyllästyttää, niin sitten vaan koneen käytävälle kävelemään. Muilta matkustajilta ja lentohenkilökunnalta riitti positiivista huomiota ja sekös tuota mein pientä miestä jaksaa aina hymyilyttää. Sekä meno- että paluulennolla poikanen malttoi ottaa myös pienet torkut mun sylissä. Lentoihin sisältyi vain yhdet pienet väsykiukkuraivarit paluumatkalla, mutta elämä on ja niiltä nyt tuskin oltaisiin vältytty kotonakaan.


Saarelle päästyämme oltiinkin sitten kaikki ihan lomatunnelmissa. Me majoituttiin rauhallisella ja lapsiystävällisellä Cay Beach Princess-nimisellä bungalowialueella Maspalomaksessa. Las Palmasin lentokentältä sinne oli noin puolentunnin bussimatka, jonka poikanen nukkui liinassa. 

Bungalow-alueella oli muitakin lapsiperheitä ja Maspalomas oli esimerkiksi Inglesiä huomattavasti rauhallisempi kohdevaihtoehto. Aikainen lähtöherätys vaati veronsa, ja poikanen nukkui ekana päivänä tosi paljon liinassa meidän kierrellessä paikkoja. Touhukkaiden päivien jälkeen yöunetkin sujuivat hyvin ja menivät koko viikon samalla rytmillä kuin kotonakin. 



KESTOILU LOMALLA
Ennen reissua tarkistettiin, että bungalow-alueelta löytyy pyykinpesukone. Koneellinen kustansi turistihintaan 3,2e, mutta eipä ne kertikset olisi sen halvemmaksi tulleet.. Minusta oli kuitenkin kiva saada omat vaipat mukaan. Vaippapyykkiä pestiin joka toinen päivä, Maspalomaksen auringossa pyykkikin kuivui nopeasti. Vaipoille sopivaa pyykinpesuainetta otettiin mukaan kotoa. Pyykin määrää vähensi myös mukavasti se, että poikanen osasi hienosti tehdä monet pissat pisuaariin altaanreunalla istuttaen.


KANTAMINEN
Rattaita meillä ei ollut reissussa ollenkaan mukana, eikä niitä kyllä kaivattukaan. Kantovälineinä mukana oli neliöliina, yksi pitempi liina sekä rengasliina. Pelkkä neliö olisi varmasti riittänyt matkalle oikein mainiosti, mutta halusin mukaan myös pitkän liina vaihtoehdoksi pitempiin kantorupeamiin. Renkula puolestaan oli kätevä koneessa, lähikauppareissulla ja vaikka ruokaa tehdessä poikasen halutessa läheisyystankkaamaan.

Suomessa sain muuten mennä liinassa nukkuvan poikasen kanssa turvatarkastuksesta läpi, mutta Espanjan päädyssä kaikki oli paljon tarkempaa ja poikanenkin piti ottaa liinakyydistä pois.




RUOKAILU
Vauvanruuat ja puurohiutaleet otettiin mukaan Suomesta. Noin niinkun pääasiassa, vaikka poikanen söi kyllä Kanariallakin samoja ruokia meidän kanssa. Tehtiin siis muutenkin melkein kaikki ruuat itse, ravintolassa taidettiin käydä syömässä vain kahdesti. Lastenruokaa ja -tarvikkeita saa Kanarialla ostettua isommista marketeista. Parhaat valikoimat löytyvät kuitenkin apteekeista, joissa lastentarvikkeiden lisäksi näytti olevan suomalaisille tutumpia, esmes ruokajätti Nestlen soseita. Lastenruokien hintataso on hieman kalliimpi kuin Suomessa. 





Kelit suosivat meitä lomaviikolla ja saatiin nauttia auringonpaisteesta ja lämmöstä joka ikinen päivä. Mä olisin mielelläni jäänyt Maspalomaksen lämpöön vielä toiseksikin viikoksi.. Tuo meidän kymmenkuinen oli kyllä ihan parasta matkaseuraa, niinkuin tietysti mieskin. Lomaviikko oli oikein onnistunut ja nyt sitten vaan odotellaan lämpimämpiä kelejä tänne Helsinkiinkin (: 

meriveteenkin olisi pitänyt päästä uimaan!






perjantai 28. maaliskuuta 2014

kantoväline-esittelyssä numbat mei tai

Hola! Me kotiuduttiin reissusta eilen. Reissupostausta saatte vielä odotella, sillä kameran kortilta löytyy aika läjä kuvia jotka pitäisi käydä läpi. Mä en kuitenkaan malta nyt olla esittelemättä meidän uusinta kantovälinettä, jonka saapumisilmoitus kolahti postiluukkuun juuri sopivasti ennen reissua.

Kyseessä on siis Liinalapselta tilattu Numbat mei tai neliöliina. Ja nyt seuraa hehkutusta.


Koska olen liinahörhö, kantorepulla kantaminen on jäänyt meillä vähemmälle. Reppu on ollut aina silloin tällöin käytössä miehellä, ja toki mäkin olen kantorepulla joskus innostunut kantamaan. Reppu onkin ihan kätevä kapistus nyttemmin suoristelun jalon taidon oppineelle poikaselle. 

MUTTA. Se säätäminen. Okei, kantorepussa ei hirveän montaa klipsua ja remmiä ole, mutta sekin tuntuu paljolta kun on tottunut siihen, että liinassa ei ole yhtään. Ja koska meillä on vain yksi reppu, mutta kantajia kaksi, säätöjä pitää aina vähän fiksata sen mukaan, kannanko minä vai mies. Vielä kun meidän repun olkaimet eivät ole ihan optimaaliset meille kapeahartiaisille kantajille.. no, ymmärrettä varmaan pointin. Repulla on kiva kantaa, mutta kun puhutaan usein ja pitkien matkojen kantamisesta, kantovälineen olis parempi olla just eikä melkein.


Sen paremmin neliöliinoja tuntematta, tiedän että niiden malli vähän vaihtelee valmistajasta riippuen. Noin yleisesti, neliöliina on kuin repun ja liinan välimuoto. Liinalapsen numbat mei tai on helppo aloittelijankin sitoa, mutta solkien ja remmien sijaan tästä löytyy solmittavat olkain- ja vyötäröhihnat. Minun mielestä paras osuus on se, että neliö sopii kaikenkokoisille kantajille, kantoi lasta sitten selässä tai etupuolella. Pitkään selässä kantaessa mä myös tykkään siitä, että solmun saa halutessaan tehtyä joko vyötärölle tai rinnalle - solmun paikkaa vaihtamalla painopiste hieman muuttuu, mikä on pitkän matkan kannossa ihan tervetullut ominaisuus.


Paneelin koko valitaan lapsen koon mukaan (vauva/välikoko/taapero/pre-school). Meidän mei tai on välikokoinen ja vielä hieman iso tuolle kaposelle 10-kuiselle, mutta toimii käytössä ja meneepähän sitten luultavasti vielä pitkään.

paneelin kuosina girasolin diamond graphite
Tällä on nyt kannettu viikko päivittäin, tunteja, kilometreja. Helposti ja mukavasti. Lasta on nostettu kyytiin ja otettu pois liinakyydistä merenrannalla, ravintoloiden ahtaissa pöytäväleissä, vessassa, lentokentän turvatarkastuksessa.. Jos multa kysytään, tän näppärämääksi ei kantaminen muutu. Kuumalla kelillä neliö on minusta myös liinaa tai reppua viileämpi vaihtoehto. 

kotiin lähdössä
ja sitten alkoikin taas väsyttää..
Niin joo, ettei menisi ihan yksipuoliseksi hehkutukseksi: tämä on myös miehen mielestä helppo mutta reppua mukavampi kantovälinevaihtoehto.


Että semmoinen liinatulokas meillä. Suosittelen! (:

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

lomakuvia


Terkkuja Maspalomaksesta! Meidän reissu on alkanut rennoissa merkeissä. Voin tippaakaan kaunistelematta sanoa, että lomafiiliksiin on päästy, sillä poikanenkin on aloittanut lomansa kuin kokenut Kanariankävijä konsanaan ;) . Lento meni paremmin kuin osattiin odottaakaan, ja kaikki on sujunut täällä saarellakin todella hyvin. Ainakin tähän mennessä,  heh.

Koska kirjoitan tätä postausta puhelimella en nyt jaksa lätistä enempää, tässä kuitenkin muutama kuva matkan varrelta











keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Maspalomas, täältä tullaan!

Reissu lähenee.. Matkalaukut odottaa eteisessä valmiiksi pakattuina. Poikanen tuhisee yöunilla niin kuin aina, vailla tietoa tulevasta yöherätyksestä.

Kone starttaa vähän ennen aamukuutta. Tarkoittaa lapsiperheellemme käytännössä sitä, että lähtövalmistelut aloitetaan siinä yökahdelta. Terminaalissa pitää olla viimeistään tuntia ennen, ja koska ei haluta mennä ihan viimeisellä mahdollisella bussilla (että jos myöhästytään, menee ainakin yksi vuoro vielä..), pysäkillä pitää olla kolmen pintaan. Terminaaliin mennään tosiaan linja-autolla, että saadaan mekin vähän jännitystä tähän meidän pakettimatkaan. Hehheh. Ei vaan, lentokenttäbussi pysähtyy tuossa ihan mein vieressä.

Hyvät fiilikset, ihme kyllä ei edes jännitä. 10 kuukautta lapsiperhearkea on opettanut, että muksun kanssa sattuu ja tapahtuu, välillä ehkä vähän ketuttaakin. Aina on kuitenkin selvitty. Ja ihan parasta päästä pois täältä "takatalven" keskeltä etelän lämpöön! 

Btw, Liinalapselta tuli postia tänään, juuri sopivasti ennen reissua! Mun uusi mei tai-neliöliina lähtee tietty mukaan Maspalomakseen!

En tiedä millaiset nettiyhteydet meillä on reissussa käytössämme (vai onko), mutta yritän laittaa joitain kuvia paikan päältä. Nyt vielä vikat matkavalmistelut ja vois kai sitä yrittää nukkuakin muutaman tunnin. Adios!

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

illallinen kahdelle.

Varoituksen sana: luvassa on ihan vaan pelkkää ruokakuvaspämmiä. 

Falang Pat Pong & Lady Boi

Poikasen syntymän jälkeen olemme viettäneet miehen kanssa hävyttömän vähän aikaa ihan vain kahden kesken. Meitä on nyt kolme ja se tuntuu niin luonnolliselta, että mun pitää oikein ponnistella muistaakseni, millaista oli ennen poikasen syntymää.

VIHERSIMPUKKA, PUNAINEN `NAHM JIM´ DRESSING
korianteria, merileväkaviaaria

Siksipä ravintolapöytävaraus kahdelle tuntui aluksi kovin erilaiselta. Ei tarvetta syöttötuolille pöytäseurueessamme. Kukaan ei yritä tiputella astioita tai ruokaa lattialle iloisten kiljahdusten saattelemana. Millaista on käydä ravintolassa syömässä ihan vaan aikuisten kesken, siitä mulla ei ollut enää juurikaan muistikuvia.

 `TUMERIC KANA SATAY´
grillattua kanaa, pähkinäistä kurkuma-satay-kastiketta, maapähkinärelissiä,
kookoskermaa, sitruunaruohoa

KARAMELLISOITU KAMPASIMPUKKA KUORESSAAN, TAMARINDIA
palmusokerilla karamellisoitua kampasimpukkaa, tummaa riisietikkaa, orgaanista kookosöljyä, thaiyrttisalaatti

Tämä oli meidän toinen kerta Farangissa. Yhdeksän ruokalajin menu aperitiiveineen ja suositusviineineen oli tajunnanräjäyttävä kokemus. Taas kerran.

MORNING GLORY, RAPEAA `SUOLA&PIPPURI´ TOFUA 
vesikrassia, paksoita, rapeakuoriseksi paistettua silken tofua

`BAN TAI´
litsivanukasta, kookos-suklaakakkua, vaniljalla maustettua kirsikkaa, litsi-kirsikkasorbettia

lauantai 15. maaliskuuta 2014

natibaby dandelions

Uusin liinahankintani on turkoosi Natibabyn villa dandelions. Liina, jonka ostin liinakirpparilta pelkästään uteliaisuuttani sekä rakkaudestani turkoosiin väriin. Villaliinoista mulla ei olekaan aiempaa kokemusta, mutta ensituntuma vaikuttaa mukavalta.


Mittaa liinalla on vitosen verran. Se tuntuu olevan mulle passeli mitta, riittää kivasti niihin sidontoihin, joita yleensä käytän. Eli kietaisuristiin, tuplaristiin, perusreppuun vahvistuksilla sekä uusimpaan selkäsidontaihastukseeni muumioon. (Jos liinailukärpänen ei ole puraissut, nämä eivät varmaan kertoneet sinulle yhtään mitään.)

tässä kuvassa liinan väri on lähempänä oikeaa

Mä niin toivoisin, että poikanen olisi rauhallinen kyytiin sidottava. Näin ei kuitenkaan ole, sillä minun kannettavani on nykyään suoristeleva kiemurtelija. Tahdon uskoa, että tämä on vaan joku sellainen the vaihe, ja otan tilanteen haasteena. Helpotusta kantamiseen on myös tulossa Liinalapselle tekemäni tilauksen puitteissa, mutta siitä lisää myöhemmin.

Huomauttaisin myös, ettei liinaintoiluni ole ihan karkaamassa käsistä eipä... Todisteena tästä voin esitellä päivittyneen liinapinoni, josta pellavapääskyt ovat lentäneet tiehensä. Pääskyt eivät olleet meitä varten, ainakaan vielä. Ehkä myöhemmin, poikasen ollessa isompi.


kokadi diorite stars 6 (100% puuvilla)
didymos antrasiittipfau 5 (40% hamppu)
linuschka dahlia antrasiitti 3,5m (100% pellava)
oscha fade marina 3 (50% pellava)
didymos petroolihamppuindio 5 (40% hamppu)
natibaby dandelions 5 (30% villa)

Pinosta puuttuu reppu ja renkula sekä äitini luona varaliinana oleva didymos katja.


torstai 13. maaliskuuta 2014

Suomenlinnassa.

Auringonpaiste ja keväiset kelit houkuttelivat retkelle Suomenlinnaan. Mä olen ehtinyt käymään Suokissa vain muutaman kerran joskus aiempina vuosina, kesällä. Näin alkuvuodesta saarella olikin aika erilaista, hiljaista ja rauhallista. Avoinna oli vain yksi kahvila sekä lounasravintola, johon suuntasimme syömään. 




kevään aurinkolasimuotia





Sekopäisten lautta-aikataulujen vuoksi saari meinasi kidnapata meidät itselleen, mutta onneksi päästiin lopulta livahtamaan paluulautalle ja jalkautumaan takaisin Kauppatorille. Huh! Tästä huolimatta meillä oli oikein mukava reissu ja toivottavasti palataan Suomenlinnaan uudelleen vaikkapa taas kesällä!