perjantai 29. marraskuuta 2013

joulun odotusta..

En oikein tiedä, mihin joululokeroon kuuluisin. En ole jouluhössöttäjä, joulunpunainen väri ei ole minua tai kotiani varten ja jo marraskuussa kaupoissa soivat joululaulut ärsyttävät. Sitten samalla kuitenkin odotan joulua kovasti. 



Minun jouluni tekee tunnelma, ja tietysti tärkeät ihmiset. Yleensä olemme kokoontuneet jouluksi äitini luokse porukalla, mutta tänä vuonna teemme poikkeuksen. Aiomme viettää joulun kotona, minä, mies, poikanen ja puput. Poikamme kummit asuvat tässä lähellä, joten ainakin heitä käymme joulunpyhinä tervehtimässä. Olisi tietysti mukava nähdä muitakin ystäviä ja sukulaisia, mutta pitkät välimatkat vähän rajoittaa.

Vaikka arvostankin perinteitä, tänä vuonna aiomme viettää ihan omannäköisen joulun. Joulupöytään ei kateta kinkkua tai laatikoita vaan riistapaisti - muut herkut ovat vielä suunnittelua vailla. 




Poikanen ei taida ensimmäisestä joulustaan ymmärtää, mutta ensi vuonna tilanne on jo toinen. Eipä täällä Helsingissä ole satanut vielä luntakaan.. Ikuistimme kuitenkin vähän tunnelmaa joulukortteihin. Tässä pieni maistiainen meidän joulukorttikuvauksista.


Postauksen muut kuvat on napattu Pinterestistä.

tiistai 26. marraskuuta 2013

Linuschka - uusi kantoliina.

Esikoisen myötä olen hurahtanut ergonomiseen kantamiseen ja erityisesti kantoliinojen maailmaan. Uusin liinani kotiutui viime viikolla. Se on minulle hieman tuntemattomampi Linuschka Dahlia Anthracite. Liina on tuntumaltaan ohuehko, mutta eilen pariin otteeseen kokeiltuani tämä toimi mun 7 kiloisen poikasen kanssa reppuliinana tosi hyvin.

pieni keittiöapurini väsähti.
Tässä liinassa ihastuin tuohon kuosiin ja väriin. Kantoliinoista löytyy jos jonkinlaista värioksennusta, välillä jopa tuntuu, että nämä neutraalimmat värit ovat ihan kortilla.



Nätti liina, tämä tulee varmaan olemaan jatkossa paitsi arkikäytössä, myös meidän juhlaliinana.

torstai 21. marraskuuta 2013

virkattu kruunukorkki-pannunalunen.

Minä oon vähän outo, ja yksi outouksistani on se, että kruunukorkit ovat mielestäni kivoja. Keräsin niitä pienenä (no nykyään en enää kerää, ainakaan paljon..) ja kokoelmistani löytyykin mm. Muumi, Smurffi, Spiderman, T-rex ja Hugo limupullonkorkkeja (mahtaakohan kukaan näitä enää edes muistaa??). 

Vanhoille nostalgiakorkeilleni en ole vielä keksinyt käyttöä. Haluaisin tuunailla niistä ehkäpä jotain pientä, mutta kuitenkin sellaista, että korkkien kuvio jää näkyviin. Tämä pannunalunen puolestaan kätkee sisälleen joukon uudempia, ihan tuiki tavallisia kruunukorkkeja. Näitä on kiva ja nopea virkkailla - ohje täällä.



keskiviikko 20. marraskuuta 2013

vauvan tilkkutäkki.

Sain tosiaan tuossa taannoin äidiltäni vanhoja retrokankaita, ja niistä on nyt tullut ommeltua kaikenlaista pientä ja helpohkoa. Uusin tekeleeni on tämä vauvan tilkkutäkki. Ruudut eivät ihan mene kohilleen, mutta täkistä tuli mielestäni silti hieno. Väritkin on aika pirtsakat näin marraskuun keskellä ;) Taustapuolella on tuota keltavihreää kangasta, täkin sisälle uhrasin palan vanhasta päiväpeitosta.


maanantai 18. marraskuuta 2013

kestovaippailua.

Hurahdin kestovaipattamiseen jo raskausaikana, ja esikoisen synnyttyä aloitimmekin kestoilun heti sairaalasta kotiuduttuamme. Alkuun käytimme kestoja vain päivisin, mutta pian olimmekin jo siirtyneet täyskestoiluun. Puolen vuoden kestovaipattamisen jälkeen innostus ei ole laantunut, päinvastoin - hieman haikeana olen pakkaillut pieneksi käyneitä vaippoja varastoon ja kirppiskasseihin.

Minussa on aina ollut vähän hipinvikaa, mutta mies sen sijaan on ihan normaali :D Niinpä en varsinaisesti olettanut mieheni innostuvan kestovaippailusta. Ajattelin, että vaihtakoon vauvalle kertiksen tai keston, kunhan vaihtaa jomman kumman. Muutaman kuukauden kestovaipattelun jälkeen päätin ovelasti selvittää mieheni rehellisen mielipiteen asiasta ja kysäisin, haluaisiko hän vaihtaa kestovaipat kertiksiin. Mies katsoi minua kysyvästi: miksi ihmeessä? Johtopäätelmäni tästä oli se, että vaikka kestovaippatermistö saattaakin vaikuttaa aluksi kovin laajalta ja hankalalta, niin kestoilu on loppujen lopuksi vain tottumiskysymys. Eikä meillä tosiaan kestoiltaisi, jos olisimme kokeneet sen jotenkin hankalaksi. Vauvanhoidossa on niin paljon muutakin.

Rehellisesti sanottuna minä nautin kestovaipattamisesta. Vauvavuoteeni on kuulunut monta hurahdusta, joista kestoilu on vain yksi. Kai hurahtaminen sitten vain on tapani "selvitä" ;) Värikkäät kuosit piristävät päivää ja samalla tulee ehkä säästettyä pieni pala maapalloakin. Bonuksena esikoisemme iho on pysynyt kangasvaippojen ansiosta koko ajan ihan loistavassa kunnossa, ilman mitään talkkeja, ihonhoitovoiteita tai öljyjä.


Tässä yksi vanhoista kankaista surauttelemani tsi-sisätaskuvaippa (noita retrokuoseja vilahtelee nyt vähän jokaisessa tekeleessäni, eh..). Nämä eivät olisi syntyneet ilman kestovaippainfon kuvallisia ohjeita, kiitos siis niistä. Kaavoja muokkailin hieman omiin tarpeisiin sopiviksi.  

torstai 14. marraskuuta 2013

Dulce de leche - juustokakku.

Isänpäiväksi leivoin miehen toiveesta tätä HS:n sivuilta bongattua dulce de leche - kakkua. Kakku oli herkullista, mutta  - kuten reseptistäkin jo saattaa arvata - todella makeaa. Tämä juustokakku hyydytetään uunissa, ja kakun valmistukseen kannattaa varata aikaa. Itse leivoin kakun edellisenä iltana valmiiksi jääkaappiin, joten Isänpäivänä ei tarvinnut uhrata aikaa leipomiseen. 

Vuoraa pienen, halkaisijaltaan noin 20cm irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla (minä tein kakun vain halk. 17cm pikkuvuokaan > käytin täyte 2:n 300g tuorejuustoa). Murskaa keksit, lisää joukkoon sulatettu voi ja sokeri. Painele keksimassa vuoan pohjalle ja laita jääkaappiin jähmettymään.

Valmista täyte 2. Vaahdota kerma, sekoita joukkoon tuorejuusto. Lisää kananmunat sekä sokerit, sekoita tasaiseksi.

Ota vuoka jääkaapista ja lusikoi keksipohjan päälle karamellisoitu, kondensoitu maito. Lisää sen jälkeen tuorejuustotäyte ja kopauta vuokaa pöytää vasten pari kertaa, jotta täyte tasoittuu.

Paista kakkua 150 asteisessa uunissa n. 1,5 tuntia. Anna kakun jäähtyä vuoassaan ja laita tekeytymään jääkaappiin mieluiten yön yli. 

Valmista kuorrute: laita ainekset kattilaan, kuumenna miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen, kunnes suklaa on sulanut. Anna jäähtyä hieman ja valuta kuorrute kakun pinnalle.

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

neuvolakortin retrokannet.

Sain äidiltäni vanhaa pussilakanakangasta. Kangas lienee ainakin 30 vuotta vanhaa, mutta eipä se minua haittaa. Kuvio on mieleinen, ja samalla se muistuttaa kodista.

Olen tosi kokematon ompelija, mutta esikoisen myötä minun on tehnyt mieli näperrellä kaikenmaailman käsitöitä. Ompelukonekin on äidin vanha, arvelisin, että aika samanikäinen kuin tämä retrokangaskin. Villapata kiehuu - blogista löytyi hyvä, kuvallinen ohje neuvolakortin kansille. Neuvolakorttitaskun lisäksi kansissa on muutamat taskut esim. kelakortille ja muille lappusille. Tämä työ oli aloittelijankin mukava tehdä (ja ehkä ne ompelutaidotkin tässä pikkuhiljaa kehittyvät).

Tästä lähdettiin: leikkasin ensin ruutupaperin avulla kolme pientä taskupalaa sekä kaksi isompaa palaa kansien vuorta sekä selkämystä varten..
..ja tällaiset kansista tuli.

torstai 7. marraskuuta 2013

(mustikkaisia) isänpäiväkortteja.

Soseutetuista mustikoista syntyi myrkytön "sormiväri" vauvalle. Inspiraationi revin suoraan täältä, anteeksi ja kiitos vain ;) Tässä lähes puolivuotiaan esikoiseni taidonnäytteitä.


..ja korteista puolestaan tuli tämännäköiset. 


Hyvää Isänpäivää kaikille iseille!

maanantai 4. marraskuuta 2013

alku.

Heips. Olen junan Helsinkiin tuoma, 24-vuotias äiti ja avovaimo. Perustin itselleni blogin, jonne ajattelin kirjoittaa asioista joita teen (tai ajattelin tehdä) ja joista pidän. Blogissa saattaa myös vilahtaa pintaraapaisuja meidän elämästä. Tervetuloa mukaan hetkeksi tai useammaksi.