maanantai 16. kesäkuuta 2014

feta-nokkospannari.



6dl maitoa
3 kananmunaa 
4dl jauhoja (käytin 2½dl vehnäjauhoja sekä 1½dl sämpyläjauhoja)
reilu puoli desiä öljyä tai voisulaa
mustapippuria
(suolaa)
1dl ryöpättyjä nokkosenlehtiä
+ fetajuustoa maun mukaan

Nokkosta ei ole pakko ryöpätä, mutta se poistaa polttavuuden sekä vähentää nitraattipitoisuutta. Samalla kuitenkin osa ravintoaineista tuhoutuu, joten nokkosta voi varovaisissa määrin käyttää ryöppäämättäkin. Minä ryöppäsin nokkoset käyttämällä lehdet n. 2 min kiehuvassa vedessä. Tämän jälkeen vesi siivilöidään ja nokkosista painellaan ylimääräinen vesi pois. Nokkosta voi käyttää ruuanlaitossa pinaatin tapaan. Litrasta tuoretta nokkosta tulee ryöpättynä n. 1dl.

Sekoita taikinan ainekset tasaiseksi, lisää viimeisenä silputtu nokkonen. Kaada taikina uunipellille leivinpaperin päälle ja murustele pinnalle fetajuustoa. Paista 200 asteessa n. 35min tai kunnes pannukakku on kypsä.

reissussa.

Viime viikonloppuna junailtiin itsemme miehen kotiseudulle. Nähtiin sukulaisia, mökkeiltiin, käytiin kirppiksillä, syötiin hyvin ja lauantaina pääsin käymään kavereiden kanssa viihteelläkin. Neljä päivää kului nopeaan, eikä (taaskaan) ehditty näkemään kaikkia sukulaisia ja kavereita, mutta ehkäpä sitten taas ensi kerralla. Mukava reissu oli kuitenkin!



Mato-ongella oli kivaa! Lähtiessä heitin sitten lastenrattaat järveen (ilman lasta..) ja samalla kyydillä uinnille pääsi myös osa rattaissa olleista tavaroista, mm. kamera.. onneksi kaikki säilyi ehjänä! Noh, tekevälle sattuu.. :D 







Suosikkiravintolamme Vilee Bistro oli muuttanut uusiin tiloihin Savilahdenkadulle Mikkelin Teatterin naapuriin. Ruoka oli onneksi yhtä huikeaa kuin ennenkin.
treffit pikkuserkun kanssa.. vaikea saada kuvaa noista kahdesta tohottajasta!





Hauskaa oli, mutta ihana olla taas kotona! 

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

tula woven.

Puolalainen Tula carriers on tullut tutuksi kantorepuistaan. Vastikään Tulalta on ilmestynyt myös kantoliinamallisto, jota hehkuttelin täällä blogissakin jo Lapsimessujen aikaan. Kävi sitten niin mukavasti, että sain mahdollisuuden päästä testaamaan kahta malliston liinaa.

Mockingbird. Uusissa liinoissa on aina unihiekkaa..


Minulle testiin saapuivat Mockingbird Nightfall sekä Uno Sunburst. Unon testaamista odottelin enemmän toivoen, että sellaisen saisin joskus itsellenikin. Oma liinapinoni pyörii värmaailmassa turkoosi-musta-harmaa, mutta pirteän keltainen liina toisi pinoon mukavaa vaihtelua ;)

Unon kyydissä poikanen sekä yksi nalle.

Liinoista mockingbird osoittaitui kuitenkin kantotuntumaltaan enemmän mieleiseksi, se on tukeva, mutta pehmeän letkeä. Unokin on hyvä, mutta tuntumaltaan hieman kovempi ja liukkaampi sitoa kuin mockingbird. Koska liinat ovat uusia, uskoisin unonkin kesyyntyvän käytössä pehmeämmäksi. Kummatkin liinat ovat tiiviskudontaista puuvillaa ja kymmenenkiloista näillä kummallakin kantoi oikein mukavasti.


Kiitos lainasta, toivottavasti saan pian oman! ;)

maanantai 9. kesäkuuta 2014

vuosikas.



- kävelee tukea vasten, harjoittelee seisomista ilman tukea
- kiipeilee
- osaa muutaman sanan
- pottailu sujuu jo mukavasti
- sormiruokailtu ollaan 6kk lähtien ja sillä mennään edelleen. Lusikalla poikanen syö itse kun vähän auttaa. Tuttipullo ei ole enää käytössä, maitoa poikanen saa niin pyytäessään, eli aika harvakseltaan.
- käy yöunille yleensä n. klo 19-20, heräilee aamulla n. 6-7. Nukkuu pääsääntöisesti yhdet päikkärit, mutta koska ollaan luotuja kulkemaan, muutokset päivärytmissä menee yleensä kuin itsestään.
- on tavattoman touhukas, niin kuin noi yksveet tuppaa vissiin vähän olemaan ;)

ruokailukuvaspämmiä tulossa, ei tosta oikein muuten kerkee enää kuvaa ottamaan..
---

On ihan uskomattoman jännittävää ja hienoa seurata vierestä, miten minityypista kasvaa ihan omanlaisensa. Ihmiset rakastavat vertailla, mitä tuttuja piirteitä lapsemme ulkomuodosta löytyy. Poikamme on sanottu näyttävän tietysti isältään, minun isältäni, sisaruksiltani, serkuiltani.. Itse olen tainnut tottua esikoiseemme jo ihan omana persoonanaan, kun en enää löydä hänen ulkomuodostaan piirteitä kenestäkään muusta.



Luonne on sitten asia erikseen - ainakaan leppoisaa savolaista ei tästä lapsesta isänsä tavoin tullut. Äkkipikaisuus ja omatahtoisuus sen sijaan vaikuttaa hyvinkin tutulta.. :b

Mini on ollut alusta asti aika vaativa lapsi (kai?), ei yhtään sellainen, että leikkisi kiltisti niillä omilla leluillaan vieressä kun minä puuhailen kotihommia. Huomiota on saatava koko ajan ja jos näin ei ole niin siitä seuraava itku ei tosiaankaan ole mitään pientä kitinää, vaan nollasta sataan kiihtyvää huutoa ja kiukkua. Vuoden ikään mennessä tilanne on ehkä hieman helpottanut (perun sanani heti huomenna..), mutta kantovälineet ovat edelleen isossa osassa helpottamassa meidän arkea.. Vastapainoksi poikamme osaa kuitenkin olla myös maailman ihanin, iloisin ja nauravaisin sekä valloittavan sosiaalinen.




Meille on myös kertynyt ihan naurettava läjä leluja siihen nähde, ettei poikanen ole missään vaiheessa ollut kovin kiinnostunut omista leluistaan. Sen sijaan häntä kiinnostaa samat jutut minkä parissa me vanhemmatkin puuhaillaan: keittiö & tiskikone, pyykit, imuri ja kaikki tekniset laitteet kuten läppäri, puhelin, kamera.. Ihan turha kuvitella että lasta voisi hämätä jollain lelukopiolla tai vaikka vanhalla puhelimella, ei hän nyt niin tyhmä ole.. ;)


tiskikone elää ihan omaa elämäänsä kun selkänsä kääntää.. sieltä löytyy usein myös jotain sellaista, mitä en itse sinne laittanut.. esim. ankka..
vai löytyyköhän syyllinen sittenkin tästä?!
Itse olen ilmoittanut töihin olevani hoitavapaalla tämän vuoden loppuun. Luultavasti jatkan kotona kuitenkin vielä ensi vuoden syksyyn (jolloin poikanen on hieman päälle parivuotias).

---

1v.-neuvola meillä oli vasta tänään, melkein kuukauden myöhässä, mutta ei se ole niin justiinsa.. Rokotuksia otettiin kaikki kolme ja ne tuntuivat menevän taas kerran melko kivuttomasti (tai ainakin iloisuus palasi nopeaan). Poikamme strategiset mitat vuoden iässä ovat

paino: 9490g (8kk mitoista +1540g / syntymä: 2300g)
pituus: 77cm ( + 5cm / 47cm)

"Hyväntuulinen poika, omaa tahtoa myös löytyy. Pinsettiote +/+. Kävelee tukia pitkin, muutama sana käytössä."



sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

vanhan lastentuolin uusi ilme.

Pitkästä aikaa pientä tuunausprojektia!

ennen
Tämä vanha lastentuoli on suloinen, meille kuitenkin.. no, liian punainen. Vaikka pidänkin kaikenlaisista väreistä, sisustuksessa suosin ainakin tällä hetkellä kovin neutraaleja sävyjä. Meillä asuu lapsi ja värit saavat näkyä vaatteissa, leluissa ja leikeissä. Koska täällä asuu kuitenkin myös kaksi aikuista, sisustuksen pitää miellyttää myös vanhempien silmää, en halua tuntea asuvani päiväkodissa. Siksipä tämäkin tuoli sai nyt pintaansa neutraalimman sävyn.   

jälkeen
Tuoli on itseasiassa minun vanha. Hioin ja maalasin pinnan varastosta löytyneellä, vaaleanharmaalla jämämaalilla. Istuinosan tähtikuvion puolestaan leikkasin remontista ylijääneestä tapetista. Lopuksi pintaan vielä lakkaa ja näin sai tuoli uuden ilmeen, vieläpä ihan minibudjetilla.

torstai 5. kesäkuuta 2014

muuttolintuja.











Tänään on taas ulkoiltu ja vaihteeksi räpsitty vähän kuviakin. Lintukuvia kertyy muistikortille paljon ja aina välillä olen tainnut niitä tänne blogiinkin postailla. Pidän kaikenlaisista linnuista ja ilokseni nyt pääsee taas ihastelemaan poikasiakin.

Pidän myös nykyisestä kotikaupungistamme Helsingistä. Olen asunut monessa paikkaa, mutta täällä viihdyn parhaiten. Hassua, sillä muutama vuosi takaperin en olisi voinut kuvitellakaan asuvani pääkaupunkiseudulla. En olisi myöskään uskonut Helsingin olevan se paikka, jossa lapseni kasvatan. Pojastamme varttuu kaupunkilaislapsi, toisin kuin meistä vanhemmista. Täällä on poikasen ensimmäinen koti.

 Enpä olisi uskonut sitäkään, että joudumme taas pakkaamaan kamat kasaan ja muuttamaan uuteen osoitteeseen. Vastahan me muutettiin isompaan asuntoon juuri ennen poikasen syntymää, rempattiin ja kaikkea.. mutta ei voi mitään, elämä heittelee.

Uusi koti löytyy luultavasti tästä läheltä. Mietinnän alla on, jäämmekö nykyiseen kaupunginosaan vai jatkammeko uusille hoodeille. Vuoden sisään selviää kumpi voittaa: houkutus nähdä taas uusi paikka, vaiko kiintymys jäädä nykyisille, jo niin rakkaiksi muodostuneille kotikulmille.