kestovaippahurahduksesta.

Tällä viikolla vietetään kansainvälistä kestovaippaviikkoa.

Me aloiteltiin kestoilua heti synnäriltä kotiutumisen jälkeen. Aluksi kestoja käytettiin vain päivisin, mutta jatkuvasti valskaavien yökertsien myötä siirryimme pian käyttämään pelkkiä kestovaippoja. Sillä tiellä ollaan oltu kohta puolitoista vuotta.

tässä vaipat kauniisti rivissä ENNEN lapsen syntymää ;)

Kestovaippailupäätöksen tein jo raskausaikana. Avoimin mielin mentiin, mutta jos juttu ei toimi, hampaat irvessä emme ala kestoilemaan. Ostin tulevaa perheenjäsentä varten myös kertisvaippoja, mutta suurin osa jäi käyttämättä ja ne lahjoitettiin eteenpäin.

Miksi meillä kestoillaan, ei siihen kai ole mitään yksiselitteistä vastausta. Vaipat toimivat hyvin ja ekologisuus on plussaa, josta itselle tulee hyvä mieli. Kestoiluun liittyvät ennakkoluulot ovat osoittautuneet ihan huuhaaksi. Herkkänenäiselle kestoilun yksi parhaimpia puolia on se, että vaipat eivät haise läheskään samassa mittakaavassa kuin kertikset (erityisesti yleisissä lastenhoitohuoneissa vieraillessamme vaipparoskiksen haju pääsee joka kerta yllättämään..). Meillä likavaipat huuhdellaan tarvittaessa ja säilytetään avonaisessa ämpärissä. Pyykkiä tulee lapsiperheessä muutenkin, ja koen että vaippapyykki 2-3 päivän välein ei ole mikään hirveän iso rasti.

Vaikka kestovaipat ovatkin osoittautuneet meidän perheessä ihan loistovalinnaksi, on kertisvaipoissakin toki ne omat hyvät puolensa. Niinkuin monessa muussakin vanhemmuuteen liittyvässä asiassa, kaikki ei sovi kaikille. Uskoisin, että kestovaippailukin vaatii vähän sellaisen oman hurahtamisensa aiheeseen, sillä vaippatermistö on laaja ja ensikertalaiselle monimutkaisen kuuloinen. Kaikki eivät ehkä kestovaippailusta innostu, mutta tällä kokemuksella uskallan sanoa, että voi tää olla kivaakin. Värikkäät kuosit piristävät arkea ja motivoidun ajatellessani, että yksikin päivittäin käytetty kestovaippa on vuodessa 365 vaipparoskaa vähemmän. Kestoilu on tullut myös edulliseksi, varsinkin kun olemme hankkineet lähes kaikki vaipat käytettyinä - joskin onhan niiden etsimiseenkin kulunut sitten se oma vaivansa.

Muihin lapsiperheisiin törmään päivittäin, mutta muihin kestoilijoihin harvemmin. Oletko kokeillut kestovaipatusta, kestoillaanko teillä?

pataleipä.

Mies pyöräytti aiemmin viikolla rapeakuorista ja kuohkeaa pataleipää. Ei ihme, että leivästä on muodostunut varsinainen somehitti, meilläkin tätä on ehditty leipoa nyt jo useampaan kertaan. Monenlaisia leipiä olen leiponut, mutta kyllä tämä on yksi parhaimmista. Ehkä jopa paras? Ja kaikenlisäksi maailman helpoin valmistaa. 

Taikinaa voi tuunata mielensä mukaan erilaisilla jauhoilla, leseillä, yrteillä, siemenillä.. Perusresepti on kuitenkin yksinkertainen

pataleipä

7dl jauhoja

1tl kuivahiivaa

2tl suolaa

3½dl reilusti kädenlämpöistä (n. 42 asteista) vettä

Sekoita kuivat aineet kulhossa ja sekoita nopeasti joukkoon lämmin vesi. Älä vaivaa. Peitä kulho tuorekelmulla ja jätä taikina tekeytymään huoneenlämpöön n. 12-18 tunniksi. Kumoa leipä jauhotetulle alustalle, muotoile (älä edelleenkään vaivaa) ja jätä leipä kohoamaan leivinliinan alle vielä reilu puoleksi tunniksi. (Taikina on aika löysää, joten minusta helpoin tapa on muotoilla leipä esim. jauhotetun silikonialustan/leivinlaudan päälle. Tästä leipä on helppo kipata suoraan pataan.). 

Laita kannellinen uunipata kylmään uuniin ja kuumenna uunia 225 asteessa puolisen tuntia. Ota pata pois uunista, kippaa leipätaikina pataan ja paista leipää n. 30min kannella peitettynä. Poista kansi ja jatka paistamista vielä vartin verran.   

muovailuvaha.

Moni on varmaan tehnyt lapsena taikataikinaa, eikä muovailuvahan valmistus ole kovin paljon monimutkaisempaa. Meidän 1v4kk lapselle tää oli vielä vähän outo juttu, eikä taikinaa jaksettu kovin kauan ihmetellä. Uskoisin kuitenkin, että kyllä tästä jossain vaiheessa tulee ihan kivaa sisäpuuhaa vaikka sadepäivien varalla. 

Halusin tehdä taikinaa eri väreissä, ja tein kutakin väriä vain kolmasosan ohjeen määrästä. Taikinan värjäykseen käytin elintarvikevärejä, keltainen muovailuvaha puolestaan on värjätty kurkumalla. Tämä muovailuvaha on myrkytöntä, joten ei haittaa jos lapsi sattuu taikinaa vähän maistamaan.

itsetehty muovailuvaha:

4dl vehnäjauhoja

2dl suolaa

3rkl alunaa (apteekista saa)

5dl kiehuvaa vettä

2-3rkl ruokaöljyä

(elintarvikevärejä)

Sekoita vesi, öljy ja väri. Sekoita jauhot, suola ja aluna. Lisää kuivat aineet nesteeseen, sekoita. Odota että taikina hieman jäähtyy ja vaivaa taikina tasaiseksi. Lisää tarvittaessa jauhoja.

Säilytä pussissa tai kelmuun käärittynä. Muovailuvaha, johon tulee alunaa, säilyy noin 2kk. Muovailuvahan voi valmistaa ilman alunaakin, niin kuin Harmaa ja muut iloiset värit-blogin Minna oli tehnyt - häneltä innostuksen muovailuvahan valmistukseen sainkin (:

taaperon helppo elämä?

Vaikka tarvittaessa puolustankin lastani hankalan tilanteen tullessa vastaan, en kuitenkaan halua siloittaa pienimpiäkin möykkyjä lapseni elämäntaipaleen varrelta. Hiekkalaatikolla lelut pitää jakaa muiden kanssa, vaikka hauskempaa olisi omia kaikki itselleen. 

Vanhempana sitä yrittää kuitenkin parhaansa mukaan myötäelää lapsensa kohtaamat vääryydet, mutta tämäkin tuottaa välillä vaikeuksia. 

Tämänpäiväisiä vastoinkäymisiä oli mm. toisen lapsen yritys pitää ratikkapysäkillä esikoisemme kädestä kiinni - mistäpä hän olisi voinut aavistaa, että mielensäpahoittajalapsemme ei sinnikkäistä harjoituksista huolimatta juuri arvosta ikätoveriensa seuraa? Spontaanin kiukkukohtauksen aiheuttaa päivä toisensa jälkeen myös kotitalomme hissi, jonka saa lähettää kerrallaan vain yhteen kerrokseen. Kuka tällaisten asioiden jälkeen vielä väittää, että lapsen elämä se on vain helppoa ja huoletonta?

käsiä lämmittämään puetut lapasetkin aiheuttavat toisinaan pahaa mieltä.

Mistä teillä on tänään kilahdettu?

ankkapaita poikaselle.

Ompelukone on ollut jäähyllä pitkään, meille tuli tuossa taannoin hieman ryppyjä rakkauteen.. Orastava ompeluinnostukseni tyssäsi kuin seinään ja koko kesänä en ole tainnut vilkaistakaan kyseisen aparaatin puoleen.

Syksyn myötä aloin kuitenkin pohtia, antaisinko ompelukoneelle vielä mahdollisuuden. Ehkä ei pitäisi heti suhteen alussa lannistua ensimmäisistä vastoinkäymisistä? Tauko oli tehnyt hyvää ja tällä kertaa aiemmin kirppikseltä löytämästäni oranssista ankkatrikoosta syntyi tämmöinen paita. Paita on kokoa minityyppi, noin koko 86. Hihoissa ja pääntiessä käytin jotain kaapinperältä löytynyttä, tummanruskeaa resoria.

Muutamaa amatöörivirhettä lukuunottamatta paidasta tuli omasta mielestä ihan kiva ja se istuu esikoiselle hyvin. Kaavan piirsin yhtä poikasen toista paitaa apuna käyttäen.

Sovituskuvat olikin sitten helpommin sanottu kuin tehty..

syyspäivä.

Heips

Päivät kuluu, mutta blogiin en ole saanut postattua mitään. Syksy on mulle aina vähän tämmöistä jumittavaa aikaa, jään miettimään mennyttä kesää, muistelemaan vanhoja. 

Vuosi sitten meillä elettiin vielä pikkuvauva-aikaa. Päivät tallailin pitkin Tokoinrantaa, kiersin Töölönlahden uudestaan ja uudestaan pieni nyytti liinassa tuhisten. Aika on kullannut salakavalasti muistot pikkuvauva-ajoista seesteisiksi ja kiireettömiksi, vaikka todellisuudessa seesteisyys oli kaukana uuden arjen opettelusta suuritarpeisen esikoisen kanssa. Oli ihossa kiinni asuva avuton ihmistaimi, oli rintaraivarit, joista kukaan ei ollut aiemmin maininnut yhtään mitään. Yksinäisyys, kun lähellä ei ollut ketään tuttua, joka jakaisi kanssani saman elämäntilanteen. Lapsi, joka ei osannut nukahtaa ja mutsin haaveissa hetki, jolloin ehtisi syödä edes voileivän. Tai näin olen ainakin joskus kirjoittanut.

Tapasin viikonloppuna ystävien luona nelikuiset kaksoset. Katsoessani reilun neljän kilon kokoisia rääpäleitä, mietin miten ihminen voi olla noin pieni - oliko esikoisemme tosiaan reilu vuosi sitten vain puolet tuon kokoinen? Nyt se pieni nyyttimme taapertaa ämpäri kädessä hiekkalaatikolla. Uhmaikäkin on nostanut jo päätään. Melkein puolitoistavuotiaamme ei ole ikäisekseen erityisen vilkas, mutta räjähtävän luonteen hän on omannut alusta asti.

Aikaa ennen lasta en pysty enää muistamaan kunnolla. 

Täällä oli tänään ensimmäinen koleampi syyspäivä, haalari on kaivettu kaapista ja välikausi siis virallisesti alkanut. Hyvää alkanutta viikkoa!

kesäkurpitsa-appelsiinihillo.

Puistotreffeillä tuli muiden mutsi-ihmisten kanssa puhetta säilönnästä ja sain samalla vinkin kesäkurpitsa-appelsiinihillosta. Ohje kuulosti sen verran vinkeältä, että sitä oli pakko kokeilla. Tästä tulikin todella hyvää, tosin (tai ehkä juuri siksi) pääraaka-aine eli kesäkurpitsa ei maistu hillossa ollenkaan.

kesäkurpitsa-appelsiinihillo

1,5kg kesäkurpitsaa

4 appelsiinia

n. 2cm pala inkivääriä raastettuna

1dl vettä

2tl kanelia

7dl hillosokeria

Huuhtele kesäkurpitsa, kuori ja paloittele kattilaan. Pese appelsiinit ja raasta yhdestä hedelmästä kuori. Lisää kuoriraaste, lohkotut appelsiinit sekä inkivääri ja vesi kattilaan kesäkurpitsoiden joukkoon. Hauduta kunnes kesäkurpitsa on pehmeää. Soseuta ja lisää joukkoon sokeri sekä kaneli. Kuumenna kiehuvaksi ja hauduta vielä 10min. Säilö hillo puhtaisiin lasipurkkeihin.