maanantai 22. syyskuuta 2014

syyspäivä.

Heips

Päivät kuluu, mutta blogiin en ole saanut postattua mitään. Syksy on mulle aina vähän tämmöistä jumittavaa aikaa, jään miettimään mennyttä kesää, muistelemaan vanhoja. 


Vuosi sitten meillä elettiin vielä pikkuvauva-aikaa. Päivät tallailin pitkin Tokoinrantaa, kiersin Töölönlahden uudestaan ja uudestaan pieni nyytti liinassa tuhisten. Aika on kullannut salakavalasti muistot pikkuvauva-ajoista seesteisiksi ja kiireettömiksi, vaikka todellisuudessa seesteisyys oli kaukana uuden arjen opettelusta suuritarpeisen esikoisen kanssa. Oli ihossa kiinni asuva avuton ihmistaimi, oli rintaraivarit, joista kukaan ei ollut aiemmin maininnut yhtään mitään. Yksinäisyys, kun lähellä ei ollut ketään tuttua, joka jakaisi kanssani saman elämäntilanteen. Lapsi, joka ei osannut nukahtaa ja mutsin haaveissa hetki, jolloin ehtisi syödä edes voileivän. Tai näin olen ainakin joskus kirjoittanut.


Tapasin viikonloppuna ystävien luona nelikuiset kaksoset. Katsoessani reilun neljän kilon kokoisia rääpäleitä, mietin miten ihminen voi olla noin pieni - oliko esikoisemme tosiaan reilu vuosi sitten vain puolet tuon kokoinen? Nyt se pieni nyyttimme taapertaa ämpäri kädessä hiekkalaatikolla. Uhmaikäkin on nostanut jo päätään. Melkein puolitoistavuotiaamme ei ole ikäisekseen erityisen vilkas, mutta räjähtävän luonteen hän on omannut alusta asti.



Aikaa ennen lasta en pysty enää muistamaan kunnolla. 


Täällä oli tänään ensimmäinen koleampi syyspäivä, haalari on kaivettu kaapista ja välikausi siis virallisesti alkanut. Hyvää alkanutta viikkoa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti