lauantai 26. huhtikuuta 2014

arkikuulumisia.

Heips! Meillä on ollut viime aikoina melkoisen touhukasta, ja bloginpäivittäminen on jäänyt vähemmälle. 

minityypin käsitys pyykkien laittamisesta sekä laatikoiden järjestelystä.

MINÄ aloitin uuden harrastuksen, hankin salikortin ja kävin pt:n kanssa tekemässä mulle ihan oikein saliohjelman! Tarkoitus olisi käydä myös ryhmäliikuntatunneilla silloin kun ne mätsää miehen vapaiden kanssa, ensi viikolla kokeilen intervallituntia sekä joogaa. Saa nähdä miten tässä käy, ainakin vielä oon uudesta harrastuksestani melkosen innoissani! (ja sorry, ei ole nyt fancyja salikuvia teille yhtään todistusaineistoksi.)


S&S:n kanssa ulkoilemassa.
Poikasella puolestaan on meneillään nyt vähän hankalampi vaihe. Ennen niin iloisella ja sosiaalisella lapsellamme on jokin elämä-kiukku. Mikään ei oikein ole hyvin ja dramaattisia kiljumiskohtauksia tuntuu tulevan koko ajan, millon mistäkin. Viimeksi eilen mietin kaupassa, milloinkohan oltaisiin käyty jossain ilman yhtäkään kiukkukohtausta.. huoh. Mitä lie, luulen että nämä asiat liittyvät siihen oman tahdon löytämiseen.

Samaan settiin kuuluu tällä hetkellä myös voimakasta eroahdistusta. Viimeaikoina edes ne aiemmat suosikkijutut, perhekahvila/muskari/muiden lasten seura ei ole saanut 11-kuista poikasta rentoutumaan, päinvastoin. Muiden lasten hellyydenosoitukset ovat ihan nounou, lelut eikä muukaan ympärillä oleva kiinnosta. Äidin syliin pitäisi päästä koko ajan..  Ja sitten kun pääsee syliin, niin eihän siinä nyt mitenkään malta olla. Hohhoijaa.


vasta nyt hoksasin, että poikanen osaa juoda myös pillillä (:
No, kyllähän niitä hyviäkin hetkiä mahtuu päiviin edelleen roppakaupalla, mutta yleistä tyytymättömyyttä on kyllä havaittavissa. Toivotaan, että kiukkukohtaukset ovat taas vaan joku sellainen the vaihe. Onko muiden lapsilla ollut samanlaista?

4 kommenttia:

  1. On ollut. Ja oli todella raivostuttavaa aikaa. Mutta onneksi meni ohi ajan kanssa. Tai no tulee sitä vieläkin välillä, mutta ei ollenkaan niin kuin silloin yhdessä vaiheessa. Joten voin lohduttaa, kyllä se joskus ohi menee! :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lohduttavaa kuulla, ehkä toivoa siis vielä löytyy.. ;)

      Poista
  2. On ollu ja jatkuu edelleen. Miio on oppinut uuden kiukkutavan, se heittäytyy mahalleen maahan ja kiljuu ja kierii samalla :D Ei sitä voi nauramatta katsoa. Mut alkaa pikkuhiljaa mennä ohi, sekä kiukut että eroahdistus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi Miio :D no mut hyvä et teillä alkaa jo helpottaa (:

      Poista