minityypin top 3 kesävarusteet.

Mihin katosi helle ja auringonpaiste? Toivotaan että tämä kesä ei ollut nyt tässä.. ;) Lämpimiä päiviä odotellessa kirjoittelin postauksen meidän kesävarustuksesta.

Rakastan aurinkoa ja jopa niitä tuskaisen kuumia kelejä, mutta samalla myös uv-säteilyltä pitäisi taas muistaa suojautua. Erityisesti lapsen kanssa asiaa tulee mietittyä enemmän, sillä minityypin iho ja silmien mykiöt päästävät lävitseen enemmän uv-säteilyä kuin aikuisen.

Meidän kesäpäivän top 3 varustus pitää sisällään seuraavaa:

Julbo Looping - merkkiset vauvan aurinkolasit ovat.. no, rumat :D mutta mielummin lasit 100% uv-suojalla kuin säteilystä vaurioitunut näkö. Lasit ovat myös käytännölliset - kestävät ja sopivat päähän kummin päin vaan. Harkitsin myös tyylikkäämpiä Babiators - merkkisiä laseja, mutta käyttökokemuksia lukiessa tulin siihen johtopäätökseen, että ne pelittävät paremmin sitten vähän myöhemmin. Tällä erää mennään siis näillä:

Toinen tärkeä kesävaruste on hattu. Manymonths-kesähatussa on isot liepeet otsan, korvien ja niskan suojaksi. Hattu on materiaaliltaan hengittävää hamppua. Tämä on tosi hyvä varsinkin kantaessa, kun rattaiden kuomu ei ole suojaamassa auringolta.

Viikonloppuna käytiin Maailma kylässä-festareilla.

Minityypin aurinkovoide on Lovean Kids Spray, suojakerroin 50. Tuote on luonnonkosmetiikkaa, sillä vaikka omalle iholleni vielä levittäisinkin perus myrkkyaurikovoidetta, lapsen iholle en halua samaa. Ensisijaisesti iho olisi kuitenkin hyvä suojata uv-säteiltä vaatteilla.

Siinäpä ne (: Mitä teidän kesävarustukseen kuuluu?

siivouspäivä.

Tänään oli yksi kesän leppoisimmista tapahtumista.

 

Helteisessä Helsingissä Siivouspäivä sujui mukavan letkeästi. Me kierreltiin muutamaa isompaa myyntikeskittymää, kaikenkaikkiaan myyntipisteitä oli niin paljon, että niitä olisi kierrellyt moooonta päivää.. Evästauolla päästiin todistamaan vihkitoimituksen jälkimaininkeja, kun vastavihitty hääpari asteli Vanhan Kirkon ovista ulos. Puistossa Siivouspäivää viettänyt valtaisa ihmismassa alkoi taputtaa hääparille, hauska muisto varmasti muutenkin ikimuistoiselle hääpäivälle.

Mutta niihin kirppistelyihin: päivän paras löytö oli vanha kahvimylly, jonka ostin eräältä vanhalta rouvalta. Tähän liittyy muistoja omasta mummolastani, ja olenkin metsästänyt oikeanlaista kahvimyllyä itselleni jo pitkään. Kotona piti tietty heti keittää testisumpit itse jauhetuista pavuista. 

Muuta erityistä en sitten ostanutkaan, vain muutaman vaatteen itselleni sekä poikaselle. Omatahtoinen yksvee ei kulje enää mukana ihan yhtä vaivattomasti kuin vuosi sitten, mutta ehdittiin silti kierrellä myyntipaikkoja ihan kiitettävästi. Minun puolesta Siivouspäivää voitaisiin viettää useamminkin!

1v. juhlat

Tänään juhlimme poikamme 1-vuotissynttäreitä. Pikkukolmiomme täyttyi vieraista, sopu sijaa antaa eikä pieni tilanpuute menoa haitannut. Poikanen maistoi ekaa kertaa elämässään kakkua sekä popcorneita ja sai valtavan kasan lahjoja - paaaaaljon duploja, kuorma-auton ja muita leluja, kirjoja, tsi-taskuvaippoja sekä villapöpät. Päivänsankari ja vanhemmat kiittävät vieraita, päivä oli oikein ihana ja ikimuistoinen! 

vuosi.

Vuosi sitten rv 37+2 käynnistetyn synnytyksen tuloksena syntyi esikoisemme, pieni poikanen mitoilla 2300g ja 47cm. Jo ensimmäistä vuotta edeltänyt raskaus tuntui mullistavan koko elämän. Silloin pinnalla kelluneet ajatukset tuntuivat suurilta ja ikuisilta. Vaivoista ja huolista huolimatta raskaana olemisen alkukantaisuus sekä ihmeellisyys teki olostani mahtavan. 

Siksi tuntuukin hieman hassulta, etten nykyään muista raskausajastani juuri mitään. En edes synnytyksestä, paitsi hetken, jolloin vihdoin sain pienen poikani syliini. Onneksi olen kirjoittanut silloisia ajatuksiani ylös, koen ne tärkeiksi. Muistot ovat jotain kaukaisia flashbackejä. Jopa synnyttämisen tuska (muistan kyllä vannoneeni, että "tätä mä en unohda KOSKAAN") on haalistunut jonnekin kauas. Kehoni on turvautunut ikiaikaiseen puolustusmekanismiin, olen joutunut äitihormonien huijaamaksi - keskittyessäni olennaiseen, asioiden vatvominen unohtuu. 

Ja sitä olennaista on ollut paljon. Uusi ja ajoittain hektinen vauva-arki yhdistettynä mutsin hormonihöyrypäisyyteen sai mielialat sinkoilemaan laidasta laitaan. On ollut paljon onnea ja iloa, mutta myös niitä turhautumisen tunteita. Ja tietysti pieni ihminen, joka oppii koko ajan valtavasti uutta. On ollut hienoa seurata ihmislapsen kasvua aitiopaikalta, vanhempana sekä samalla kasvaa itse ihmisenä. 

Loppujen lopuksi äitiys on kuitenkin ollut hyvin pitkälle sellaista, kuin kuvittelinkin sen olevan. Ja ne asiat, joita en arvannut kokevani, yllättivät positiivisuudellaan. Näköjään joskus on jotain hyötyäkin olla tämmöinen vähän jalat maassa - realistityyppi.. Ja oonhan mä saanut tästä myös ihan uudenlaisia, odottamattomiakin ajatuksia ja kokemuksia. En olisi uskonut, miten paljon yhteen vuoteen mahtuukaan.

Tänään poikamme täytti vuoden. On ihan uskomatonta, miten nopeasti aika onkaan kulunut. Varsinaiset juhlat pidämme viikonloppuna, yksivuotisneuvolaan sain varattua ajan vasta melkein kuukauden päähän kesäkuulle. Yksivuotispostauksiakin on tulossa useampi, mutta niistä sitten myöhemmin. Valtavasti onnea rakkaalle lapsellemme 1. vuodesta!

ensimmäinen äitienpäivä.

Vuosi sitten äitienpäivänä oli jännät tunnelmat, sillä valmistauduin parin päivän päästä koittaneeseen äitiyteni käynnistämiseen. Tänä vuonna äitienpäivä sujui huomattavasti leppoisammin. Sain nukkua aamulla pitkään, sillä mies nousi poikasen kanssa aamulla ja minä heräilin vasta yhdeksältä. Se on kuulkaas myöhään ja harvinaista herkkua tässä nykyisessä elämässä se! :D

Pahoittelut, äitienpäiväpostauksestani tuli maailman tylsin ja päivän aikana nopeasti räpsitty kuvasaldokin oli aika kökkö. :D

Herättyäni sain aamukahvin sänkyyn, noustuani ylös keittiössä odotti miehen ja poikasen askartelema hieno äitienpäiväkortti sekä kukkakimppu. Mustikkapannareitakin sain aamupalaksi, nam!

Myöhemmin päivällä miehen sukulaisia saapui kylään. Samalla juhlimme hieman etukäteen poikasen 1v synttäreitä. Lahjaksi tuli mm. aivan ihana, itsetehty lorupussukka, jonka sisältä paljastui valtava kasa upeita lorukortteja! Näistä riittääkin iloa pitkäksi aikaa! (:

Päivälliseksi herkuteltiin yön yli haudutetulla lampaalla, pekonilla ja parsalla sekä rosmariiniperunoilla. Ruuan jälkeen poikaselle meinasi iskeä pienet väsykiukut, joten lähdettiin porukalla ulos ja tehtiin samalla pieni vaunulenkki. Sitten olikin jo kakkukahveiden aika. 

illalla yritettiin ottaa vielä muutamat äitienpäiväkuvat, mutta niistäkään ei oikein tullut mitään kun poikanen alkoi olla jo niin väsynyt touhukkaasta päivästä :D

iltapalaksi mutsille vielä lasillinen lahjakuoharia sekä pala kakkua (:

Ensimmäinen äitienpäiväni oli oikein mainio, ihanan leppoisa. (: Vaikka pidänkin juhlista, äitinä olemisessa nautin silti enemmän siitä ihan tavallisesta arjesta. Ihania päiviä kaikille muillekin supermutseille! 

retki Roihuvuoreen.

Helsingistä löytyy paljon mielenkiintoisia pieniä paikkoja. Yksi niistä on Roihuvuoressa sijaitseva japanilaistyylinen puutarha, jossa tänään kävimme. Kolea sää ei suosinut piknik-suunnitelmiani, mutta halusin kuitenkin käydä paikan päällä juuri nyt - tähän vuodenaikaan puistossa kukkivat lukuisat kirsikkapuut. 

Jos japanilainen Hanami-juhla kiinnostaa, sitä vietetään Roihuvuoren Kirsikkapuistossa sekä japanilaistyylisessä puutarhassa ensi viikon sunnuntaina, 18.5.

äitienpäiväkortit.

Poikasen kanssa askarreltiin äitienpäiväkortteja. Olettaen että kortit ovat löytäneet perille, esittelen ne nyt nopeasti täällä blogissakin.

Tarkoitus oli painaa kortteihin melkein vuosikkaan poikasen kädenjälki. Hahahahaha, voitteko kuvitella.. Tehtävä vaikutti mahdottomalta jo suunnitteluvaiheessa ja sitä se toden totta oli myös käytännössä. No, ehkä tuo tuosta joskus vähän rauhoittuu ja yhteistyö kädenjälkeä vartenkin helpottuu niinhän sitä luulis.. Loppujen lopuksi tehtiin sitten vaan kivoja vesivärimaalauksia joista leikkelin kortteihin pienet sydämet. Viirit syntyivät washiteipistä samaan tapaan kuin poikasen synttärikutsuihinkin.