pitsapullat

Pitsapulla on kaikessa yksinkertaisuudessaan sämpylä, jonka sisälle on leivottu pitsatäytteet. Ihanan yksinkertainen mutta samalla nerokas oivallus tuli vastaan Frutti Di Mutsi-blogissa. Tein kaksinkertaisella ohjeella, niin näitä eväs-/välipalaleipiä riitti pakkaseenkin.

sämpylätaikina

2,5dl vettä

1/2 pussia (a 11g) kuivahiivaa

~ 1,5dl puurohiutaleita

loraus hunajaa tai siirappia

suolaa

~ 5dl jauhoja

1/4dl ruokaöljyä 

+ täytteitä (näissä esim. tomaattipohjaista jauhelihakastiketta, fetaa ja juustoraastetta)

Lämmitä vesi noin 42-asteiseksi. Lisää kuivahiiva, suola ja hunaja/siirappi sekä kaurahiutaleet, sekoita. Alusta jauhot taikinaan vähitellen, lisää loppuvaiheessa taikinaan myös öljy. Kohota taikinaa liinan alla vähintään puoli tuntia.

Pyöritä taikinasta sämpylöitä.  Painele tai kauli sämpylät littanoiksi ja lisää keskelle täytteitä. Sulje pussiksi nostamalla reunat yhteen, paina kiinni. Nosta sämpylät leivinpaperille niin, että "pussin suu" on alaspäin. Paista 200 asteessa noin 10min.

palapelijoulukalenteri.

Kolmevuotias tykkää kovasti palapeleistä. Tänä vuonna tein hänelle tämmöisen helposti itsetoteutettavan joulukalenterin, jossa joka luukusta paljastuu aina muutama palapelinpala.

Palapeli kannattaa ensin koota itse, jotta luukkuihin saa valittua vierekkäisiä paloja. Näin palapeli varmasti valmistuu luukku luukulta vähän kerrallaan. Jouluaattona kaikki palat on kerätty ja lapsi saa uuden palapelin joululahjaksi.

joulukortit.

Vaikka blogissa onkin viime aikoina ollut hieman hiljaisempaa, aukeaa joulukuun ensimmäisenä tässäkin blogissa taas vuotuinen joulukalenteri.

Ekassa luukussa viimevuotiset joulukorttiaskartelut. Joulupostimerkillä varustetut kortit tulee postittaa viimeistään 14.12., joten vielä ehtii askartelemaan.

heipat hylätyille huviloille.

Kruunuvuorenrannan hylätyistä huviloista löytyy blogista parikin aiempaa postausta (täältä & täältä). Vanha huvila-alue on ollut yksi mun lempipaikkoja Helsingissä. Nyt huviloiden aikakausi on kuitenkin tulossa päätökseen, sillä ränsistyneelle huvila-alueelle kaavaillaan kai uusia asuntoja tai jotain virkistysaluetta. Tänään Kruunuvuorenrannassa meitä vastassa oli purkutyömaan ohella enää lähinnä punainen puutarhurin huvila, sekä ihana Villa Hällebo.

puutarhurin huvila oli vielä jotenkuten kasassa.

huviloista suurin, Villa Kissinge lokakuussa 2015

tässä minin takana Villa Kissinge tänään, vuosi edellisen kuvan jälkeen

Barcelona (taaperon kanssa).

Rakastan aurinkoa ja lämpöä, ja sitä ei valitettavasti täällä Suomessa ole minulle riittävästi sitten millään muotoa. Siksi suuntasimme tämän kesän lomillamme Barcelonaan, joka valikoitui kohteeksi, kun ei osattu päättää, mentäisiinkö kaupunki- vai rantalomalle. Miksi valita, kun voi saada molemmat samalla kertaa?

Majoitumme Gracian kaupunginosassa Casa Gracia-nimisessä hostellissa. Paikka muistutti tosin enemmän hotellia kuin hostellia, sillä vaikka huone oli pieni ja tosi simppeli, sieltä löytyi kuitenkin oma kylppäri ja onneksi myös hyvä ilmastointi - lämpölukemat Barcelonassa kun lähenteli kuitenkin 30 astetta koko viikon. Hostellin parasta antia oli kuitenkin ehdottomasti ihan mahtavat yhteiset tilat: iso ja tilava keittiö  (jossa sai itse kokata, mutta henkilökunta tiskaa, heh ), ruokailutila, kirjasto sekä vehreä ja suojaisa pihaterassi. Täältä löytyy myös pyykkikone sekä kuivausrumpu, jotka on asiakkaille käytössä muutaman euron hintaan. 

Henkilökunta oli todella mukavaa ja muutenkin ulkomailla lapsen kanssa liikkuessa on ollut kiva huomata, miten paljon lapsiystävällisemmin ja jotenkin luonnollisemmin ihmiset suhtautuu mukana kulkevaan muksuun (huolimatta siitä, että kolmevuotiaallamme meni iloisen olemuksensa ohella koko viikon ajan lievästi sanottuna "vähän liiankin lujaa" eikä niiltä räkäraivareiltakaan taidettu säästyä yhtenäkään päivänä). 

Hostellin keittiön seinään oli kirjoitettu teksti "El sabor de tu cultura es nuestra delicia - The taste of your culture is our delight". Asukkaita hostellissa oli ympäri maapalloa. Tähän yhteiskeittiöön mahtui hyvin laittamaan ruokaa useampikin kerralla.

Viikko vierähti nopeasti rannalla köllötellessä, jätskiä syödessä, puistoja ja kaupunkia kierrellessä. Niin kuin monien reissujen jälkeen, voi Barcelonastakin todeta: kyllä sitä täälläkin olisi taas viihtynyt pitempään ja mielellään palataan uudestaan. 

Tibidabo-vuorella. Vuoren huipulta löytyy myös kirkko sekä pieni huvipuisto. Itseäni sykähdyttää eniten nää upeat maisemat. 

Barcelonassa on hyvät julkiset kulkuyhteydet. Viikon reissulla ostimme kymmenen matkan T10-kortteja, jotka maksaa noin 10e kpl. Vaihtoehtona on myös n. 30e kustantava viiden päivän lippu, jolla saa matkustaa niin paljon kuin lystää (mutta se ei olisi riittänyt koko reissumme ajaksi). Etukäteen kannattaakin vähän miettiä, miten paljon reissun aikana meinaa huristella julkisilla ympäri kaupunkia. Meille nuo T10-liput tuli edullisemmaksi.

Sants-Montjuïc

Montjuïc

eräänä päivänä hostellimme viereen parkkeerasi tivoli. Pitihän sinne sitten päästä huristelemaan!

Parque del Laberinto de Horta eli nimensä mukaisesti labyrinttipuisto löytyy Hortan kaupunginosasta, jonne pääsee kätevästi metrolla. Ainakin sunnuntaina puistoon ei ollut mitään sisäänpääsymaksua.

taapero ei paljon kielimuurista piitannut, kavereita löytyi niin paikallisista kuin muistakin turisteista.

Kuulisin mielellään muidenkin kokemuksia ja vinkkejä Barcelonasta :)

värikkäät samisvillasukat.

Ohuet, villaiset samissukat aikuisten koossa 38 ja lasten sukat koossa 27. Lankoina käytin jo lemppariksi muodostunutta Filconan arwetta classic-merinosekoitelankaa sekä värikästä Lang Jawoll Magic Degradea (sävy 85.0059)

puikot 2,5, aikuisten sukanvarsi neulottu 56 silmukalla, lasten 44:llä.

wompat-kantoreppu ja taaperon kantaminen.

On kiva huomata, miten lapsen kantaminen on tässä viime vuosien aikana yleistynyt kovasti. Kantaminen tuntuu olevan jo hurjan paljon yleisempää kuin kolme vuotta sitten oman lapsemme ollessa ihan mini. Muita kantajia näkyi kyllä toisinaan silloinkin, mutta nykyään kantovälineet näkyvät ainakin täällä katukuvassa päivittäin. Meillä kannettiin oikeastaan koko vauvavuosi. Seuraavaan vuoteen sisältyi edelleen aktiivista kantamista, mutta sen jälkeen kantaminen alkoi pikkuhiljaa jäädä vähemmälle.

Kuitenkin koko lapsiperheajan meiltä on löytynyt taloudestamme aina kantovälineitä. Ite olen aina ollut enemmän liinaihmisiä, mutta sittemmin kantoliinojen rinnalle on tullut yhä enemmän käyttöön myös muita vaihtoehtoja. Näistä esimerkkeinä repun ja liinan yhdistelmät, neliöliina ja ring tai, joista molemmista ollaan tykätty paljon.

Kantoreppuihin tykästyminen sen sijaan otti aikansa. Meillä kävi pyörähtämässä ergo sekä myöhemmin taaperokokoinen tula-reppu. Kumpikin oli "ihan jees", mutta ykköskantovälineitä niistä ei koskaan tullut ja kantoreput jatkoi meiltä nopeasti matkaansa uusiin koteihin, 

Lapsen ollessa yli kolme, meillä ei enää kanneta aktiivisesti. Kantovälineelle on kuitenkin edelleen paikkansa. Tänä vuonna tehtiin viikon reissu Barcelonaan ja reissua varten hankin meille taaperokokoisen kantorepun. Uusi Wompat-kantoreppu on kotimaisen Liinalapsen valmistama, eli samaa sarjaa kuin meidän aiemmat liinan ja repun välimuodot: neliöliina (Numbat mei tai) sekä ring tai (Liinalapsella Koala ring tai).

Rattaita ei otettu reissulle taaskaan mukaan. Ajateltiin hankkia jotkin halvat matkarattaat paikan päältä, jos tuntuu ettei isoa lasta jaksa kantovälineen kanssa kuljettaa mukana koko reissua. Rattaille ei kuitenkaan tullut tarvetta vaan pärjättiin kantorepun kanssa oikein hyvin. Repulla oli tukeva kantaa, eikä 30 asteen päivälämpötilatkaan (yllätyksekseni) koituneet kompastuskiveksi kantamisen kanssa vanhemmille eikä lapsellekaan. Toki kolmevuotias jaksaa jo vähän kävellä itsekin ja kantorupeamat jäivät reissullakin varsin lyhyiksi. Vuoroteltiin myös kantovuoroja miehen kanssa.

reissatessa saattaa myös pinet pikapäikkärit olla välillä paikallaan 

Kantoreppu on ollut ykkösvalinta myös muilla retkillä ja esimerkiksi isommissa kaupunkitapahtumissa, joissa sakkia riittää. Kantoväline on helppo pakata mukaan, lapsen saa kyytiin ja pois nopeasti. Itse tykkään kantamisessa eniten vapaudentunteesta, kun ei tarvitse miettiä, pääseekö sinne tai tänne rattaiden kanssa.

 Meidän wompat-kantoreppu on Helsingin Hakaniemessä sijaitsevasta Ipanainen-myymälästä, jossa on mahdollisuus testata opastuksen kanssa erilaisia kantovälinevaihtoehtoja. Reppuja voi tilata suoraan myös Liinalapselta.

Aina välillä törmään kummasteluun siitä, miten näin isoa lasta jaksaa enää kantaa (ekan kerran tämä kommentti taisi kuulua kun lapsi ei ollut vielä vuottakaan, heh). Lapsemme painaa nyt noin 15kg, ja kuitenkin ihmiset retkeilevät paljon painavempien rinkkojenkin kanssa (eikä sitä ihmettele kukaan). Kun kantoväline on ergonominen, kulkee isompikin lapsi mukana mukavasti. Kantamisen ei tarvitse olla siis vain pikkuvauva-ajan juttu, vaan kantoväline tuo vapautta myös vähän isomman lapsen kanssa liikkuessa.

Nuuksiossa

Vieläkö teillä kannetaan?