maustekurkut.

Säilöin joitakin viikkoja sitten avomaankurkkuja. Talveksihan näitä säilötään, mutta ahneuksissani yksi pieni purkki tuli jo avattua.. :b Kurkut olivat kuitenkin ehtineet makustua liemessään jo oikein mieleisiksi - näistä tuli makeita, rapsakoita ja valkosipulisia. Ohjeen nappasin tällä kertaa kotikokki-sivustolta.

1kg avomaankurkkuja

mustaherukan lehtiä

kruunutilliä

(5-10kpl valkosipulinkynttä viipaloituna)

mausteliemi:

7dl vettä

3½dl sokeria

1rkl suolaa

1rkl kokonaisia mustapippureita

1tl sinapinsiemeniä

3dl väkiviinaetikkaa

Alkuperäisessä ohjeessa liotetaan pestyjä kurkkuja yön yli vedessä, huuhdellaan ja viipaloidaan. Itse en liottanut kurkkuja vaan vain pesin ne huolellisesti. Minun käsityksen mukaan (?) liotus (etenkin suolatussa vedessä) tekee kurkuista pehmeitä, itse taas pidän hieman rapeammista säilykekurkuista.

Pese lasipurkit+kannet huolellisesti ja keitä niitä hetki vedessä. Laita kurkut kerroksittain lasipurkkeihin lisää väliin mustaherukanlehtiä (2-3 lehteä/purkki) sekä valkosipulia. 

Keitä vettä, sokeria ja mausteita n. 5min. Lisää lopuksi etikka, kiehauta. Kaada kuuma seos kurkkujen päälle. Kiedo tillinvarsista rengas kurkkujen päälle, jotta kurkut pysyvät liemessä. Sulje purkit tiiviisti. Anna maustua vähintään viikko, pari, mielellään pitempäänkin (:

kotona.

Nyt on muutto uuteen kotiin onnellisesti takana, wuhuu! Heti muuton jälkeen oonkin sitten ollut kuumeessa ja poikasellakin on ollut vähän räkätautia, pöh. Mulle meinas iskeä jo epätoivo kun minityypillä riitti virtaa flunssasta huolimatta ja mä taas olisin voinut ottaa vähän iisimmin, katsella telkkaria taapero kainalossa tai lukea yhessä kirjoja.. Juu ei, paljon sairaslomaa herunut. Tällasina hetkinä sitä ei voi kuin nostaa isosti hattua niille, jotka pyörittää tätä arkea aina yksin/joilla on useampi minityyppi kaitsettavana!

Sairastelusta huolimatta tavarat ovat hakeutuneet pikkuhiljaa paikoilleen, elämäkin alkaa kai pikkuhilhjaa voittaa. Tänään käytiin katsastamassa meidän pihan leikkipaikka, se oli tämmöiseksi kerrostalo-versioksi aika iso. Lapsiperheitä tuntuu olevan paljon ja alue on kuin pieni ja vehreä piilopaikka keskellä kaupunkia. Edellinen ei-niin-vehreä kotipaikka näkyy ikkunasta, vielä on vähän haikea olo tästä muutoksesta. Kai tämä tästä vielä kodiksi muuttuu..

muuttosiivousta.

Vuoden 2013 alussa kirjoittelin muuttavamme isompaan asuntoon uusille kotikulmille. Ajattelin, että tänne voisimme jäädä vaikka hieman pitemmäksikin aikaa, kun lapsikin on tulossa. Muutettiin maaliskuussa. Pari kuukautta eteenpäin syntyi esikoinen ja aika tarkkaan vuosi sitten saimme vuokraisännältä luvan tehdä asunnossa pientä remonttia. Laitettiin seinäpinnat uusiksi kolmikuisen työnjohtajan seuraillessa vierestä. 

Tämä on meidän ensimmäinen koti lapsiperheenä. Mieli rauhoittuu katsellessa ikkunasta Kallion kirkon ja Linnanmäen taakse laskevaa aurinkoa. 

Tänä kesänä yksityinen vuokranantajamme sitten ilmoitti, että he palaavat vaimonsa kanssa takaisin tähän asuntoon. Saimme reilusti aikaa etsiä uuden kodin, mutta itse halusin asian mahdollisimman pian pois päiväjärjestyksestä. Olenkin viime kuukausina ollut varmaankin yhtä leppoisaa seuraa kuin perseeseen ammuttu karhu miettiessäni, mihin me seuraavaksi muutettaisiin. Ärsytyskynnys on ollut matalalla ja asuntoressi väsyttää. Viihdymme nykyisellä alueella, mutta oikeanlaisen asunnon löytäminen täältä ei osoittautunut kovin helpoksi. Pohdittiin, palattaisiinko takaisin Itä-Helsingin luonnonmaisemiin, vai suunnattaisiinko jonnekin uusille nurkille. 

Pikkuhiljaa ressi alkaa helpottaa, sillä uusi asunto on löytynyt. Vaikka onkin vähän haikeaa jättää vanha koti (taas) taakse, olen toisaalta innoissani päästessämme muuttamaan. Uusi koti on uudempi, isompi,  pitkäaikainen ja kaikenlisäksi tässä aivan lähellä. Muuttamaan päästään jo viikon kuluttua, en malta odottaa!

postauksen kuvat tämänpäiväiseltä vaunulenkiltä.

mummula.

eläinpuistossa.

Tällä viikolla on tullut taas reissattua aika paljon. Kotonakin on kiva olla, mutta meneminen on mulle jotenkin luontaista, aina olisi pakko päästä jonnekin.. 

Viikolla suunnattiin Ruotsiin, Kolmårdenin eläinpuistoon. Siitä onkin aikaa, kun olen siellä viimeksi käynyt. Pidän eläimistä valtavasti ja sisäinen lapseni on aina yhtä innoissaan päästessään ihailemaan upeita luontokappaleita. Vaikka eläintarhojen eettisyys vähän mietityttääkin, Kolmårdenissa on eläimille kuitenkin pääsääntöisesti tosi isot ja hyvät tilat. Minityypillekin puisto oli aika jännä paikka!

Safaripuistossa eläimiä ja upeita maisemia pääsi katselemaan korkeuksista gondolihissistä käsin.

Oltiin liikenteessä taas liinaillen. Tässä uusin liinatulokas, taaperolaatuinen Girasol bronze rainbow.

Puistosta löytyi myös kotieläinpiha.

"äiti mikä tää on?"

vesipetonen.

Tänään käytiin uimassa. Aurinko paistoi ja vesi oli tosi lämmintä. Ampiaisia oli pirusti ja ne olivat kaikki ihan sekaisin.

Meidän minityyppi rakastaa vettä. Eipä uskoisi, että lapsemme pelkäsi melkein puolivuotiaaksi pelkkää kylpemistäkin. Tänään hän oli taas kuin kala vedessä. Harmi vaan, että kidukset puuttuu.. Miehen kanssa vuoroteltiin "uintivuoroja" koska mini ei olisi halunnut mitään muuta kuin puljata merivedessä. 

Tällainen ilme puolestaan oli kotiin lähtiessä..

..pitänee päästä uimaan pian uudestaan ;)