syksyä Kaisaniemessä.

Yksi lapsemme suosikkipuuhista on junien bongailu. Jos puistoiluja ei lasketa, olemmekin varmaan viettäneet eniten ulkoiluaikaa rautatieaseman lähistöllä tai radanvarressa katsellen lähteviä ja saapuvia junia.

Tänään katselimme junia Kaisaniemen puiston laidalta. Puisto onkin ollut erityisen kaunis nyt syksyllä ruskan aikaan. Nyt taitaa olla viimeiset hetket nauttia väriloistosta ennen talvea.

myös Sirkus Finlandian hevoset olivat päässeet ulkoilemaan puistoon.

omenaruusut.

Kokeilinpa minäkin suureen suosioon nousseiden omenaruusujen valmistusta.

Omenaruusut

10-12kpl

500g pakaste lehti- tai voitaikinaa (5-6 levyä, yhdestä levystä tulee kaksi ruusua)

100g paistonkestävää omenamarmeladia

kanelia

2-3 omenaa

(sitruunamehua)

keitettyä vettä

(tomusokeria koristeluun)

Aseta taikinalevyt vierekkäin sulamaan. Poista omenista siemenkota ja puolita omenat. Leikkaa omenoista mahdollisimman ohuita siivuja. Laita omenasiivut kulhoon, tarvittaessa omenoiden päälle voi pirskotella hieman sitruunamehua tummumisen estämiseksi. Kaada omenasiivujen päälle kiehuvaa vettä ja anna omenoiden pehmetä noin 5min.

Jauhota taikinalevyjä hieman ja kaulitse levyjä leveys- ja pituussuunnassa isommiksi. Puolita taikinalevyt pituussuunnassa.

Levitä taikinasuikaleille omenamarmeladia ja ripottele päälle kanelia. Nostele pehmenneitä omenasiivuja taikinasuikaleille niin, että omenat tulevat hieman taikinasuikaleen reunan yli. Taita taikina ja rullaa rullalle.

Voitele muffinipelti tai jaa koloihin paperiset muffinivuoat. Asettele omenaruusut muffinivuokiin. Paista uunin alatasolla 175 asteessa 40-50min, kunnes taikina on kypsynyt. Jos omenat meinaavat tummua liikaa, aseta vuoan päälle foliota. Koristele omenaruusut tomusokerilla. 

diy sisustustarra.

Meillä on jostain ylijäänyt rulla mustaa dc-fixiä, josta askartelin eilen olohuoneen seinälle tämmöisen "sisustustarran". Käytännössä tämä oli tosi helppo ja nopea tehdä, hahmottelin kontaktimuovin nurjalle puolelle kuvion, leikkasin irti ja kiinnitin seinään. Ylijääneistä paloista leikkasin puunoksaan vielä muutaman lehden.

Kysyessäni "tuliko hyvä puu?" kaksivuotiaan lahjomaton kommentti tosin oli "äiti, ei se oo puu". 

Kruunuvuoren hylätyillä huviloilla.

Retkeilimme tänään Kruunuvuoren hylätyillä huviloilla. Viimeksi vierailimme paikalla keväällä. Onnistuin tällä kertaa jopa tekemään uusia löytöjä, kun muutama rakennus oli viime kerralla jäänyt huomaamatta.

Kruunuvuoren huviloista ainakin osa on rakennettu jo 1800-luvulla. Tarina kertoo, että talot ovat olleet vuorollaan varakkaiden suomalaisten ja saksalaisten omistuksessa. Toisen maailmansodan jälkeen alueen omistus siirtyi Neuvostoliitolle, jonka jälkeen rakennuksia oli neuvostoliittolaisten sekä suomalaisten kommunistien juhlakäytössä. Alue kukoisti ja  huviloista pidettiin hyvää huolta. Vuonna 1955 suomalainen vuorineuvos osti huvila-alueen ja paikalle suunniteltiin asemakaava 2300 asukkaan lähiölle. Suunnitelmaa ei kuitenkaan koskaan hyväksytty ja alueelle määrättiin rakennuskielto. Omistaja päästi tämän seurauksena rakennukset rappeutumaan. 

Psalmi 3

pöö

näkymät Villa Kissingen edustalta.

Alueen parhaiten säilynyt huvila lienee Villa Hällebo. Viime kerralla sen sisäänkäynti oli tukittu, mutta nyt raput oli kannettu etäämmältä taloa vasten ja yksi sisäänkäynneistä avattu.

Aika Kruunuvuorella on pysähtynyt ja tunnelma vähän surullinen. Kiipesin Villa Hällebon yläkertaan ja katselin ikkunasta merelle miettien, miten talon asukkaat ovat varmaan aikanaan ihailleet siinä samalla paikalla maisemia. Kruunuvuoren huvila-alue on ränsistynyt, mutta silti niin hieno, korkealla kalliolla metsän keskellä.

Paikalle pääsee myös julkisilla, kun matkustaa Herttoniemen metrolta bussilla nro 88 päätepysäkille. Päätepysäkiltä tietä pitää jatkaa vielä vähän matkaa jalan. Tien päädyssä on puomi, jonka takaa alkaa polku ylös Kruunuvuorelle. Polku johtaa lammelle ja sen ympäri. Suurin osa hylätyistä rakennuksista sijaitsee lammen takana meren rannalla.

syksyä.

lime posset.

Lemon tai lime posset on herkullinen, mutta varsin vaivaton jälkiruoka. Aktiivinen valmistus ei kauaa vie ja aineksiakin on vain kolme.

lemon/lime posset 4-5:lle

4dl kermaa

1dl sitruunan tai limen mehua

(1 rkl sitrushedelmän kuoriraastetta)

1½dl sokeria

Laita kerma ja sokeri kattilaan, keitä muutama minuutti koko ajan sekoittaen. Kerma saa kiehahtaa kunnolla. Siirrä kattila pois levyltä, lisää joukkoon sitruunan mehu (+ kuoriraaste) ja sekoita hyvin. Kaada tarjoiluastioihin. Peitä kelmulla ja anna hyytyä jääkaapissa vähintään kolme tuntia.

Lime possetin kanssa tarjoilin myös karamellisoitua päärynää sekä kaurakeksimurua. Jälkiruokaviininä meillä oli pirskahteleva, raikas ja hedelmäinen La Caliera Moscato d'Asti 2014, joka osoittautui mainioksi valinnaksi lime possetin seuraksi.

tupsupipo.

Lapsen ulkovaatteissa suosin värikkyyttä, sillä haluan pienen ihmisen näkyvän ulkona kirmatessa paitsi itselleni, myös muille. Tänä vuonna vietän kuitenkin "vuosi ilman uusia vaatteita"-haastetta ja olen pyrkinyt ostamaan myös lapsen vaatteet mahdollisuuksien mukaan käytettynä. En alkanut ronkeliksi, kun meille tarjottiin välikausihaalaria joka olikin väritykseltään musta. Onneksi tummanpuhuvasta haalarista löytyy kuitenkin reilusti heijastimia.

Haalarin kaveriksi halusin värikkäät asusteet. Mehukekkerit-blogista löysin ompeluohjeen kaksinkertaiselle pipolle, jossa vuori pysyy hyvin paikallaan. Ompelin lapselle pipon Noshin keltaisesta pupukankaasta. Pipon viimeistelin tupsulla.