leikkiruokaa: farkkufisut.

Lapsen leikkikeittiö sai tarviketäydennystä, kun ompelin vanhoista farkuista pieniä kaloja. Kalat täytin vanulla, silmiksi ompelin napit.

sitruunainen pesto.

Basilikaa on tullut tänä vuonna reilusti. Ollaan napsittu lehtiä salaatteihin ja muihin ruokiin, mutta koska yrttiä on niin paljon, haluaisin myös säilöä sitä jotenkin. Eilen tein sitruunaista pestoa ja siitä tulikin tosi hyvää. Pinjansiementen sijaan käytin tässä pestossa cashewpähkinöitä. Osan pestosta laitoin pakkaseen, samalla tavalla kuin kotitekoiset vauvanruuat aikanaan: jääpalamuoteilla saa pakastettua käteviä annospaloja.

1dl cashewpähkinöitä 

reilu ½l basilikan lehtiä (käytin puolet tavallista ja puolet sitruunabasilikaa)

½ sitruunan mehu

mustapippuria

suolaa

1,5dl parmesania raastettuna

1-2dl öliiviöljyä

Hienonna pähkinät blenderissä. Lisää muut ainekset öljyä lukuunottamatta, surauta muutaman kerran. Lisää lopuksi öljy pienissä erissä, kunnes koostumuksesta tulee mieleinen.

kantarellipiirakka.

Joko piirakaohjeet alkaa kyllästyttää? Ei mua vaan. Mustikkametsällä vastaan tuli myös jokunen keltavahvero, joista tein sieni-sipulipiirakan.

POHJA:

n. 3½dl jauhoja
(voit käyttää pelkkiä vehnäjauhoja tai korvata osan muilla jauhoilla. Minulla oli tässä osa ruisjauhoja)

125g voita/margariinia

ripaus suolaa

1/4dl kylmää vettä

Sekoita suola, jauhot ja pehmitetty voi tasaiseksi. Lisää vesitilkka ja sekoita, älä kuitenkaan vaivaa taikinaa. Painele taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

TÄYTE:

n. ½l kantarelleja

1-2 sipulia

½ pakettia koskenlaskija-juustoa

mustapippuria

nokare voita

3dl kermamaitoa

2 kananmunaa

suolaa

tuoretta persiljaa oman maun mukaan

Pilko puhdistetuja sieniä hieman pienemmiksi. Paista sienet pannulla, kunnes suurin osa nesteestä on haihtunut. Lisää voi, mustapippuri ja pilkottu sipuli. Kuullota hetki, kunnes sipuli on hieman pehmennyt. Lisää sipuli-sieniseos piirakkavuokaan, ripottele päälle Koskenlaskija-juustopaloja. Sekoita munamaito, mausta suolalla (mustapippurilla) sekä persiljasilpulla. Kaada seos piirakkavuokaan täytteiden päälle. Paista 200 asteessa noin 30min.

retkeilyä Helsingissä.

Muutama kuva meidän viikonlopun miniretkiltä Suomenlinnaan sekä Vuosaaressa sijaitsevaan Uutelan luonnonpuistoon.

tuunattu kori.

Tämmöisen pikkukorin naapuri oli päättänyt heittää menemään, mutta minä näin tässä potentiaalisen ja sopivan helppotöisen tuunauskohteen. Maalasin korin valkoisella maalilla ja lopuksi hioin vielä pintaa kuluneemman näköiseksi.

ennen

Toisen romu voi olla toisen "aarre"... Ihan kelpo kori keittiöasioille tästä minun mielestä vielä tuli.

jälkeen

päärynä-pekaanipiirakka.

Meillä oli kaapissa ylikypsiksi heittäytyneitä päärynöitä. Leivoin niistä pekaanipähkinöiden kanssa piirakan tätä Valion omena-pekaanipiiraan ohjetta soveltaen.

Fariinisokeri meiltä puolestaan oli päässyt loppumaan, sillä olisi saanut piirakkaan varmaan kivasti lisää kinuskista makua. Ohje toimi kuitenkin mainiosti tavallisella sokerillakin.

pohja

100 g voita
1 dl sokeria
1 muna
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

täyte

25 g voita
1 1/2 dl (fariini)sokeria
2 dl kuohukermaa
125 g pekaanipähkinöitä
3 päärynää
2 munaa

( tarjoiluun kermavaahtoa tai vaniljajäätelöä )

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää muna ja jauho-leivinjauheseos. Levitä taikina voidellun uunivuoan (halkaisija n. 27 cm) pohjalle ja reunoille.

Mittaa voi, (fariini)sokeri ja kerma paistokasariin. Kuumenna välillä sekoitellen 4 - 5 min. Nosta paistokasari levyltä.

Valitse pekaanipähkinöistä 12 kpl koristeeksi ja jätä ne kokonaisiksi. Rouhi loput pähkinät veitsellä karkeaksi rouheeksi. Lisää rouhe kinuskimaiseen seokseen. Anna jäähtyä.

Kuori päärynät ja leikkaa 1 cm:n kuutioiksi ja lisää täytteeseen.

Vaahdota kevyesti 2 munaa. Yhdistä vaahto muihin täytteen aineisiin. Kaada vuokaan.

Paista uunin alimmalla ritilätasolla 175 asteessa n. 15 min. Lisää tässä vaiheessa piiraan pinnalle kokonaiset koristepähkinät. Jatka paistamista vielä 25 min. Peitä pinta tarvittaessa leivinpaperilla paiston lopussa.

Tarjoa jäähdytettynä kermavaahdon tai jäätelön kanssa.

viimeinen päivä hoitovapaalla.

En oikein tiedä, oliko mulla mitään odotuksia siitä, mitä hoitovapaalla oleminen tulee olemaan. Olen pyrkinyt elämään niin, ettei mun tarvitsisi miettiä ajan käyvän pitkäksi, etten joutuisi siihen olotilaan "ettei ole mitään tekemistä". Ensimmäiset puolitoistavuotta lapseni elämästä aika kulkikin kuin siivillä, mutta sen jälkeen huomasin turhautumisen hiipivän pääkoppaan.

Olen kiitollinen siitä, että mulla on ollut mahdollisuus olla hoitovapaalla. Ihan lapsen takia, mutta myös itsenikin. Hoitovapaa onkin ollut pääasiassa ihanaa aikaa. Äitinä oleminen on parasta, enkä ennen lasta tajunnut, miten paljon sitä voikaan toista rakastaa. Mutta en aio valehdella - olen myös joutunut kohtaamaan ja käsittelemään sellaisia tunteita ja ajatuksia, joita en olisi koskaan halunnut joutua kokemaan. Loppujen lopuksi sekin on hyvä. Koska jos vanhemmuus olisi vain sellaista kuin ehkä jossain alitajunnassa olen sen kuvitellut olevan, en olisi oppinut tästä yhtään mitään.

Lapsi aloittaa päiväkodin ja tutustumiset ovat sujuneet hienosti. Olen lähinnä seuraillut sivusta, miten hyvin lapsi menee muiden mukana. Ihannemaailmassa jatkaisin lapsen kanssa kotona vielä vuoden, mutta nyt on kuitenkin meille oikea aika tähän.



Palaan työmaalle motivoituneempana kuin koskaan. Reilun kahden vuoden aikana olen kasvanut ihmisenä, oppinut kärsivällisyydestä sekä kehittänyt organisointikykyjäni (ja lisäksi minusta on tullut fiksumpi rahankäyttäjä).

Yksi jakso päättyy ja toinen alkaa. Vastahan jäin äitiyslomalle...