vappumarssi.

arkikuulumisia.

Heips! Meillä on ollut viime aikoina melkoisen touhukasta, ja bloginpäivittäminen on jäänyt vähemmälle. 

minityypin käsitys pyykkien laittamisesta sekä laatikoiden järjestelystä.

MINÄ aloitin uuden harrastuksen, hankin salikortin ja kävin pt:n kanssa tekemässä mulle ihan oikein saliohjelman! Tarkoitus olisi käydä myös ryhmäliikuntatunneilla silloin kun ne mätsää miehen vapaiden kanssa, ensi viikolla kokeilen intervallituntia sekä joogaa. Saa nähdä miten tässä käy, ainakin vielä oon uudesta harrastuksestani melkosen innoissani! (ja sorry, ei ole nyt fancyja salikuvia teille yhtään todistusaineistoksi.)

S&S:n kanssa ulkoilemassa.

Poikasella puolestaan on meneillään nyt vähän hankalampi vaihe. Ennen niin iloisella ja sosiaalisella lapsellamme on jokin elämä-kiukku. Mikään ei oikein ole hyvin ja dramaattisia kiljumiskohtauksia tuntuu tulevan koko ajan, millon mistäkin. Viimeksi eilen mietin kaupassa, milloinkohan oltaisiin käyty jossain ilman yhtäkään kiukkukohtausta.. huoh. Mitä lie, luulen että nämä asiat liittyvät siihen oman tahdon löytämiseen.

Samaan settiin kuuluu tällä hetkellä myös voimakasta eroahdistusta. Viimeaikoina edes ne aiemmat suosikkijutut, perhekahvila/muskari/muiden lasten seura ei ole saanut 11-kuista poikasta rentoutumaan, päinvastoin. Muiden lasten hellyydenosoitukset ovat ihan nounou, lelut eikä muukaan ympärillä oleva kiinnosta. Äidin syliin pitäisi päästä koko ajan..  Ja sitten kun pääsee syliin, niin eihän siinä nyt mitenkään malta olla. Hohhoijaa.

vasta nyt hoksasin, että poikanen osaa juoda myös pillillä (:

No, kyllähän niitä hyviäkin hetkiä mahtuu päiviin edelleen roppakaupalla, mutta yleistä tyytymättömyyttä on kyllä havaittavissa. Toivotaan, että kiukkukohtaukset ovat taas vaan joku sellainen the vaihe. Onko muiden lapsilla ollut samanlaista?

uudet kantoliinat.

Ai että minä sitten tykkään hypistellä ja ihastella näitä liinoja! En vaan kertakaikkiaan saa tarpeekseni! :D

Nyt mulla onkin pari aika erilaista uutta tulokasta! Ensimmäisenä Inda Janin tiil turquoise. Tässä on ihan omanlaisensa tuntuma, liina on ihanan tahkea mutta samalla mukavan letkeä. Käsinkudottua tavaraa ja reunoja ei ole päärmätty, ei muuten paina ei sitten yhtään!

Toinen liina onkin sitten Didymoksen pfau ecru. Se on melkoinen "froteepyyhe" noihin mun muihin, ohuempiin liinoihin verrattuna :D Nyt taidetaan olla tulossa siihen pisteeseen, että alan kaivata liinoilta yhä enemmän tahkeutta ja muhkeutta. Ecru on tuntumaltaan mulle kyllä niin uusi juttu, että kiristelyjen kanssa on vähän vielä hakemista. Aivan ihana liina kuitenkin!

Pfau ecru on vanhempaa pulukuosia. Se on mielestäni paljon kauniimpi kuin tuo uudempi (joka ihan kiva kuitenkin sekin). Liinailua aloittaessani mä en voinut käsittää, miksi ihmiset hehkuttaa pululiinojen perään.. kuosi oli mielestäni ihan hirveä! Ja näin siinä sitten kävi, krhm.. tokihan tuntuma noissa pfauissa on kuosiakin enemmän se juttu, ainakin mulle.

Semmoiset uudet liinatulokkaat (: Loppuun vielä kuva päivittyneestä liinapinosta:

inda jani tiil turquoise 5,3m (puuvilla)

didymos antrasiittipfau 5 (40% hamppu)

didymos pfau ecru 6 (50% pellava)

kokadi diorite stars 6 (100% puuvilla)

linuschka dahlia antrasiitti 3,5m (100% pellava)

natibaby dandelions 5 (30% villa)

didymos petroolihamppuindio 5 (40% hamppu)

oscha fade marina 3 (50% pellava)

11kk

11 kuukautta tuli täyteen jo maanantaina, tässä taas hieman meidän kuukausikuulumisia.

Melkein vuosikas vaaperomme..

- ottaa askelia tukea vasten.

- on oppinut ensimmäiset (tunnistettavat) sanansa: "höpöhöpö" ja "pupu" (välillä myös pelkkä "pufff") :D (sekä kahden eri lähteen mukaan myös "äiti", mutta koska mä en ole päässyt tätä sanaa todistamaan, niin en oikein tiedä, uskoisinko..).

:D

- omistaa kuusi hammasta.

- tietää sanan "ei" merkityksen, "kokeilee rajojaan" esim. ottamalla katsekontaktin aikoessaan tiputtaa pöydältä jotakin. Aihealueena lapsen kasvattaminen on alkanut olla entistä ajankohtaisempi.

- syö kiinteitä noin 5 kertaa päivässä. Määrät vaihtelevat välillä paljonkin, muttei sillä oikeastaan ole merkitystä - maito pidetään pääravintona 1v ikään asti, WHO:n suositusten mukaan.

ei väliä onko puhtaat vai likaset tiskit, autan joka tapauksessa!

- tykkää auttaa kotitöissä: tavaroiden järjestelyssä, tiskikoneen tyhjentämisessä, imuroinnissa ym. 

- rakastaa kukkuu-leikkiä.

- tekee pissat pottaan/pönttöön yleensä useamman kerran päivässä.

- käy yöunille n. 19:30 ja heräilee aamulla 06:30-7:30 aikoihin. Yöheräämisiä tulee harvoin ja silloinkin unet jatkuvat joko itsekseen tai rauhallisiin silityksiin, yömaitoa ei enää tarvita.

Miio 1v & Joakim 11kk

mutsin ensimmäinen vuosi.

Tullessani raskaaksi koin lähinnä iloa ja onnellisuutta, mutta myös pienimuotoista haikeutta. Mulla ei ollut kaveripiirissä lapsiperheitä, vain jokunen hassu jossain siellä kaukana. Lähimpien ystävieni kanssa tiesin joutuvani kohtaamaan tilanteen, jolloin meillä ei enää olekaan niin paljon yhteistä. Kaikki tulee muuttumaan, paljon.

Ennen paksuuntumistani mä olisin osannut kertoa enemmän vaikka Ranskan viinialueista kuin vauvoista. Raskausaikana mulla kuitenkin heräsi valtava kiinnostus tulevaa kohtaan. Yritin peitellä innostustani, ilmeisen huonosti. "Eihän lapsen kanssa kannata suunnitella liikaa etukäteen". En tiedä kuvittelinko vai en, vaistosin muiden suhtautuvan raskauteeni vähätellen ja miettien, mitenköhän tuokin tulee vauvan kanssa pärjäämään. Miestä lukuunottamatta kukaan ei sanonut mulle raskausaikana, että musta tulee varmasti hyvä äiti. Se mun piti päättää ihan itse.

Vauva-arjen pyörähtäessä käyntiin mulle oli koko ajan vain selvempää, että imetys, kestovaipat, kantaminen, perhepeti sekä lapsentahtisuus ovat meitä varten. Maalaisjärki ja sydän johdattivat mut näiden asioiden pariin, ne tuntuivat omalta. Ja näin 11 kuukauden jälkeen tuntuvat edelleen. 

Jossain vaiheessa mä kuitenkin havahduin siihen. Mä en ole koko tänä aikana nähnyt perhekahvilassa tai leikkipuistossa kenenkään muun käyttävän kestovaippoja. Trikoisia liinoja ja kantoreppuja näkyy harvakseltaan, mutta kudottua liinaa ei koskaan. Joskus mut saattaa löytää kaupungilta hihkumasta ja osoittelemasta innostuksesta nähdessäni vilaukselta jonkun toisenkin kantajan.



Viiden kuukauden ikäinen lapseni ei syönyt vielä ollenkaan kiinteitä, vaikka "eihän pelkkä maito enää riitä tuon ikäiselle ravinnoksi!". Puolen vuoden iässä tarjosinkin lapselleni sitten yhtäkkiä kokonaisia ruokapaloja - "eikö sua pelota, että se tukehtuu??". Yllätin myös erään sukulaisen kaivamasta sormiruokailevalta, kymmenkuiselta pojaltani ruuanpaloja suusta, koska "ei noin pienen tarvitse vielä osata syödä itse!". 

"Ootteko tykännyt noista kestovaipoista?"

"Toimiiko ne?" 

"Eikö tuo liina ole vaikea käyttää?" 

Niin, tuskinpa meillä kestoiltaisiin ym. vielä melkein vuosikkaan kanssa, jos homma ei toimisi. En tiedä, ajattelevatko ihmiset oikeasti meidän valinneen tarkoituksella mahdollisimman hankalat ja epäkäytännölliset vaihtoehdot arjen pyörittämiseen. Ajoittain tunnen jopa hieman yksinäisyyttä omien lapsenhoitotapojeni kanssa, vaikka tiedän, että onhan meitä "hörhöjä" muitakin..

Itsevarmuus ja luottamus omaa päätöksentekokykyä kohtaan on kuitenkin viimeisen vuoden aikana kasvanut huimasti. Se, että muiden kyseenalaistaessa tapojani osasin luottaa omiin valintoihini, saa mut tuntemaan jopa pienoista ylpeyttä itsestäni (ja tähän väliin huomautus: ei, meillä ei esimerkiksi kestoilla sen takia että voisin kuvitella olevani parempi kuin muut).

 Nyt sen saa varmaan jo sanoa ääneen: minusta on tullut hyvä äiti. Mä olen tyytyväinen vuoden aikana tekemiini valintoihin. Jos voisin tehdä jotain toisin, ressaisin vähemmän.

 Löytyihän niitä äiti-/isä-/vauvakavereitakin matkan varrella (ja niitä on tulossa vielä lisää!). Ensimmäinen vuosi mutsina pamahtaa täyteen toukokuun puolivälissä ja mä odotan seuraavaa vuotta uusine iloineen ja haasteineen enemmän kuin innolla.

Lapsimessuilla.

Pyörähdin eilen ensimmäistä kertaa elämässäni Lapsimessuilla parin äitikaverin ja heidän nuorimmaistensa kanssa.

Mulla oli mukana tietysti myös poikanen, ja ehkä vähän turhan hyvin oon tuudittautunut siihen, että hälinään tottuneen esikon kanssa on niin helppo olla liikenteessä ihan missä vaan. No, messut eivät lastani sitten oikein kiinnostaneetkaan, eikä matkanteko meinannut ajoittain maistua poikaselle, ei liinassa eikä kaverin rattaissa.

Viihdyttäessäni venkoilevaa lasta, messutarjontaan keskittyminen ei sitten sujunutkaan ihan niin hyvin kuin olin alunperin suunnitellut.. Messuilla vierähti tosin melkein koko päivä, joten alueen ehti kyllä kiertämään useampaan kertaan.

  

Kangas- ja lastenvaateintoilijoille messuilla oli vaikka ja mitä ihanaa. Mulle parasta antia oli kuitenkin Tulan sekä Kantoliinayhdistyksen messupisteet, jossa vierailtiin useampaan otteeseen. Myös mun ainoat messuostokset tarttuikin mukaan KLY:n pisteeltä: SlingyRuu-liinailulaukku (vaihteeksi vähän hipimmässä kuosissa..) sekä mustat irtorenkaat liinailua varten.

Kantoliinakoru ei varsinaisesti ollut messuostos, vaan olin tilannut korun kaverin kaverilta ja hän toimitti sen mulle sitten messuille. Ideana on siis se, että vaikka sidontaa tehdessä lapsen huomion saa kiinnitettyä koruun ja itse saa sitten kiristellä liinan rauhassa. 

Ihmettelemään jäätiin, missä olivat kaikki kestovaipat? Niitä ei messupisteillä juuri näkynyt..

Kokonaisuudessaan messupäivä oli kuitenkin tosi jees. Samaan aikaan Lapsimessujen kanssa järjestettiin Kädentaito, OutletExpo, PetExpo, ModelExpo sekä Lähiruoka & luomu-messut, joten katseltavaa ja kierreltävää riitti. Kiitos myös Sannalle ja Miiolle viikonlopusta sekä muille tutuille messuseurasta!

messusuunnitelmia!

Viikonlopusta on tulossa huisin hauska, sillä perjantaina meille saapuu vieraita Etelä-Savosta ja lauantaina suuntaamme yhdessä Lapsimessuille!

 

Tämä on mun ensimmäinen kerta kyseisillä messuilla, joten en vielä oikein osaa odottaa, mitä tuleman pitää. Sen verran olen kuullut hehkutusta, että kyllä tässä alkaa itselläkin messuinnostus heräilemään. 

Eniten mä odottelen pääseväni näkemään Tulan pisteellä heidän uutta kantoliinamallistoaan. Tulan liinoja ja rohkeita mainoskuvia onkin jo päässyt ihastelemaan mm. heidän fb-sivuillaan, sieltä myös nämä kuvat.

TULA Baby Carriers

TULA Baby Carriers

TULA Baby Carriers

Messutarjonnasta mua kiinnostaa myös ainakin Kantoliinayhdistyksen piste, Nosh Company, Papu Disign, Verson Puoti, PaaPii design.. ja monet muut. (: Lauantaita odotellessa siis!