1v. juhlat

Tänään juhlimme poikamme 1-vuotissynttäreitä. Pikkukolmiomme täyttyi vieraista, sopu sijaa antaa eikä pieni tilanpuute menoa haitannut. Poikanen maistoi ekaa kertaa elämässään kakkua sekä popcorneita ja sai valtavan kasan lahjoja - paaaaaljon duploja, kuorma-auton ja muita leluja, kirjoja, tsi-taskuvaippoja sekä villapöpät. Päivänsankari ja vanhemmat kiittävät vieraita, päivä oli oikein ihana ja ikimuistoinen! 

vuosi.

Vuosi sitten rv 37+2 käynnistetyn synnytyksen tuloksena syntyi esikoisemme, pieni poikanen mitoilla 2300g ja 47cm. Jo ensimmäistä vuotta edeltänyt raskaus tuntui mullistavan koko elämän. Silloin pinnalla kelluneet ajatukset tuntuivat suurilta ja ikuisilta. Vaivoista ja huolista huolimatta raskaana olemisen alkukantaisuus sekä ihmeellisyys teki olostani mahtavan. 

Siksi tuntuukin hieman hassulta, etten nykyään muista raskausajastani juuri mitään. En edes synnytyksestä, paitsi hetken, jolloin vihdoin sain pienen poikani syliini. Onneksi olen kirjoittanut silloisia ajatuksiani ylös, koen ne tärkeiksi. Muistot ovat jotain kaukaisia flashbackejä. Jopa synnyttämisen tuska (muistan kyllä vannoneeni, että "tätä mä en unohda KOSKAAN") on haalistunut jonnekin kauas. Kehoni on turvautunut ikiaikaiseen puolustusmekanismiin, olen joutunut äitihormonien huijaamaksi - keskittyessäni olennaiseen, asioiden vatvominen unohtuu. 

Ja sitä olennaista on ollut paljon. Uusi ja ajoittain hektinen vauva-arki yhdistettynä mutsin hormonihöyrypäisyyteen sai mielialat sinkoilemaan laidasta laitaan. On ollut paljon onnea ja iloa, mutta myös niitä turhautumisen tunteita. Ja tietysti pieni ihminen, joka oppii koko ajan valtavasti uutta. On ollut hienoa seurata ihmislapsen kasvua aitiopaikalta, vanhempana sekä samalla kasvaa itse ihmisenä. 

Loppujen lopuksi äitiys on kuitenkin ollut hyvin pitkälle sellaista, kuin kuvittelinkin sen olevan. Ja ne asiat, joita en arvannut kokevani, yllättivät positiivisuudellaan. Näköjään joskus on jotain hyötyäkin olla tämmöinen vähän jalat maassa - realistityyppi.. Ja oonhan mä saanut tästä myös ihan uudenlaisia, odottamattomiakin ajatuksia ja kokemuksia. En olisi uskonut, miten paljon yhteen vuoteen mahtuukaan.

Tänään poikamme täytti vuoden. On ihan uskomatonta, miten nopeasti aika onkaan kulunut. Varsinaiset juhlat pidämme viikonloppuna, yksivuotisneuvolaan sain varattua ajan vasta melkein kuukauden päähän kesäkuulle. Yksivuotispostauksiakin on tulossa useampi, mutta niistä sitten myöhemmin. Valtavasti onnea rakkaalle lapsellemme 1. vuodesta!

ensimmäinen äitienpäivä.

Vuosi sitten äitienpäivänä oli jännät tunnelmat, sillä valmistauduin parin päivän päästä koittaneeseen äitiyteni käynnistämiseen. Tänä vuonna äitienpäivä sujui huomattavasti leppoisammin. Sain nukkua aamulla pitkään, sillä mies nousi poikasen kanssa aamulla ja minä heräilin vasta yhdeksältä. Se on kuulkaas myöhään ja harvinaista herkkua tässä nykyisessä elämässä se! :D

Pahoittelut, äitienpäiväpostauksestani tuli maailman tylsin ja päivän aikana nopeasti räpsitty kuvasaldokin oli aika kökkö. :D

Herättyäni sain aamukahvin sänkyyn, noustuani ylös keittiössä odotti miehen ja poikasen askartelema hieno äitienpäiväkortti sekä kukkakimppu. Mustikkapannareitakin sain aamupalaksi, nam!

Myöhemmin päivällä miehen sukulaisia saapui kylään. Samalla juhlimme hieman etukäteen poikasen 1v synttäreitä. Lahjaksi tuli mm. aivan ihana, itsetehty lorupussukka, jonka sisältä paljastui valtava kasa upeita lorukortteja! Näistä riittääkin iloa pitkäksi aikaa! (:

Päivälliseksi herkuteltiin yön yli haudutetulla lampaalla, pekonilla ja parsalla sekä rosmariiniperunoilla. Ruuan jälkeen poikaselle meinasi iskeä pienet väsykiukut, joten lähdettiin porukalla ulos ja tehtiin samalla pieni vaunulenkki. Sitten olikin jo kakkukahveiden aika. 

illalla yritettiin ottaa vielä muutamat äitienpäiväkuvat, mutta niistäkään ei oikein tullut mitään kun poikanen alkoi olla jo niin väsynyt touhukkaasta päivästä :D

iltapalaksi mutsille vielä lasillinen lahjakuoharia sekä pala kakkua (:

Ensimmäinen äitienpäiväni oli oikein mainio, ihanan leppoisa. (: Vaikka pidänkin juhlista, äitinä olemisessa nautin silti enemmän siitä ihan tavallisesta arjesta. Ihania päiviä kaikille muillekin supermutseille! 

retki Roihuvuoreen.

Helsingistä löytyy paljon mielenkiintoisia pieniä paikkoja. Yksi niistä on Roihuvuoressa sijaitseva japanilaistyylinen puutarha, jossa tänään kävimme. Kolea sää ei suosinut piknik-suunnitelmiani, mutta halusin kuitenkin käydä paikan päällä juuri nyt - tähän vuodenaikaan puistossa kukkivat lukuisat kirsikkapuut. 

Jos japanilainen Hanami-juhla kiinnostaa, sitä vietetään Roihuvuoren Kirsikkapuistossa sekä japanilaistyylisessä puutarhassa ensi viikon sunnuntaina, 18.5.

äitienpäiväkortit.

Poikasen kanssa askarreltiin äitienpäiväkortteja. Olettaen että kortit ovat löytäneet perille, esittelen ne nyt nopeasti täällä blogissakin.

Tarkoitus oli painaa kortteihin melkein vuosikkaan poikasen kädenjälki. Hahahahaha, voitteko kuvitella.. Tehtävä vaikutti mahdottomalta jo suunnitteluvaiheessa ja sitä se toden totta oli myös käytännössä. No, ehkä tuo tuosta joskus vähän rauhoittuu ja yhteistyö kädenjälkeä vartenkin helpottuu niinhän sitä luulis.. Loppujen lopuksi tehtiin sitten vaan kivoja vesivärimaalauksia joista leikkelin kortteihin pienet sydämet. Viirit syntyivät washiteipistä samaan tapaan kuin poikasen synttärikutsuihinkin.

sitrusjuustokakku.

Olen tehnyt aika paljon erilaisia juustokakkuja, ne ovat mielestäni täytekakkua helpompi valmistaa ja maistuvatkin paremmalle. Loppujen lopuksi tällainen yksinkertainen versio taitaa olla yksi suosikeistani. Sitruunankuori tekee kakusta ihanan raikkaan. Sokerin kanssa kannattaa olla tarkkana, koska (minun mielestä) juustokakku on parhaimmillaan, kun se ei ole liian makeaa.

Jos käytät isompaa kuin halk. 22cm vuokaa tai haluat enemmän täytettä, käytä täytteeseen 3-4dl kermaa TAI lisää ohjeen täytteeseen 1-2 vaahdotettua kananmunanvalkuaista. Ohjetta suurentaessasi muista lisätä myös täytteen liivattemäärää yhdellä tai kahdella liivatelevyllä.

SITRUSJUUSTOKAKKU

pohja

175g (1 pötkö) kaurakeksejä

80g voita sulatettuna

täyte

2dl kermaa 

180g appelsiinituorejuustoa

4 liivatelehteä

1-2tl vaniljasokeria

sokeria maun mukaan

½ sitruunan raastettu kuori

n. 2rkl sitruunan mehua

kiille

2,5dl esim. appelsiini-mangotäysmehua

3 liivatelehteä

Pingota leivinpaperi halk. 22cm irtopohjavuoan pohjalle. Murskaa keksit esim. tehosekoittimella. Sekoita sulatettu voi sekä keksimurska, painele seos tiiviisti irtopohjavuoan pohjalle. Laita vuoka jääkaappiin täytteen valmistuksen ajaksi.

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen (väh. 10minuutiksi). Vaahdota kerma, sekoita joukkoon notkistettu tuorejuusto. Mausta täyte sokerilla sekä sitruunankuoriraasteella.

Kuumenna kattilassa tilkka sitruunamehua kiehuvaksi. Siirrä kattila pois levyltä, purista liotetuista liivatteista ylimääräinen vesi pois ja sulata liivatteet kuuman mehutilkan joukkoon. Lisää liivateseos varovasti täytteen joukkoon koko ajan sekoittaen. (Jos käytät täytteeseen vaahdotettuja kananmunanvalkuaisia, lisää viimeisenä vaahdotettu valkuaismassa täytteen joukkoon varovasti käännellen.). Kaada täyte vuokaan, tarvittaessa levitä tasaisesti myös reunat "umpeen" jottei kiillettä pääse valumaan kakun ja vuoan reunojen väliin. Nosta kakku jääkaappiin hyytymään muutamaksi tunniksi tai pakkaseen 1-2 tunniksi.

Valmista kiille. Liota taas liivatteita kylmässä vedessä. Kiehauta ½dl mehua kattilassa, sulata liivatelehdet mehutilkan joukkoon. Lisää liivateseokseen loppu mehu, sekoita. Kaada kiille varovasti hyytyneen kakun pinnalle. Annan kakun olla jääkaapissa vielä väh. 1-2 tuntia tai kunnes kiille on hyytynyt. Koristele ennen tarjoilua.

Irrota kakku varovasti vuoastaan veistä apuna käyttäen. Siirrä kakku tarjoilualustalle veitsen tai ohuen lastan avulla.

vappumarssi.