maanantai 27. huhtikuuta 2015

sadepäivän väriläiskät.






Se on kyllä mahtavaa, miten paljon iloa tuommosille ihmistaimille irtoaakaan yhdestä pienestä vesilätäköstä, saati useammasta! 

Lapsi pääsi myös heti kokeilemaan eilen kirppikseltä löytämiäni crocsin saappaita. Mukavan kevyiltä nuo ainakin vaikutti, kun vertaa meillä aiemmin olleisiin nokian peruskumppareihin.

Vesilätäköt oli tosi jees, mutta toivottavasti huomenna paistaa taas aurinko!

(maidoton) kerroskiisseli.

Nna oli kirjoitellut blogiinsa vaniljakiisselin ohjeen ja resepti palautti minunkin mieleeni lapsuusmuistoja.

Me ollaan nyttemmin korvattu lehmänmaito usein kasvipohjaisilla vaihtoehdoilla, joita löytyykin nykyään kauppojen valikoimista useita. Makunsa puolesta suosikkini on kaurajuoma. Kasvipohjainen vaihtoehto maidolle on tämän laiskan kokin suosiossa, koska se ei kiehu yli tai pala niin helposti pohjaan kuin lehmänmaidolla on tapana. Kaurajuomaan keitetyt riisipuurot ja pinaattikeitot voi siis huoletta jättää hellalle hetkeksi vahtimatta porisemaan. Kasvipohjainen vaihtoehto on monelle kuulemma maitoa vatsaystävällisempi vaihtoehto, mutta suosittelen kokeilemaan vaikkei meidän tavoin mitään erityisruokavalioita noudattaisikaan.  

Nyt mulla oli taas kaapissa yksi tetra kaurajuomaa, joten kokeilin valmistaa vaniljakiisselin ensimmäistä kertaa maidottomana. Nostalgiafiilistelyissäni päätin tehdä kerroskiisseliä, joten keitin vaniljakiisselin kaveriksi hedelmäkiisseliä pakkasesta löytyneistä omenalohkoista. 

Maidottomasta vaniljakiisselistä tuli hyvää, ei häpeillyt perinteiselle versiolle. Vaniljakiisseli onnistuu mainiosti myös ilman kananmunaa, kananmuna antaa kiisselille vain hieman täyteläisemmän rakenteen. 



maidoton vaniljakiisseli
5dl kaurajuomaa
1 kananmuna
3rkl perunajauhoja
(3rkl sokeria)
2tl vaniljasokeria

Mittaa kattilaan kaurajuoma, kananmuna, perunajauhot sekä sokeri (perunajauhot kannattaa sekoittaa ensin pieneen tilkkaan kaurajuomaa, jottei kiisseliin tule paakkuja). Kuumenna sekoittaen, kunnes seos kiehahtaa ja sakenee. Sekoita joukkoon vaniljasokeri. Tarjoile jäähtyneenä omenakiisselin kanssa.

omenakiisseli
5dl vettä
5-6 omenaa lohkottuna
kanelitanko
3/4dl sokeria
2,5rkl perunajauhoja

Kiehauta vesi, sokeri ja kanelitanko. Lisää omenalohkot ja keitä ne pehmeiksi. Ota kanelitanko pois. Sekoita perunajauho tilkaan vettä ja kaada suurus kiisselin joukkoon ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Anna pulpahtaa kerran, siirrä kattila pois liedeltä. Tarjoa jäähtyneenä vaniljakiisselin kanssa.

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

parsa-savukalapiirakka.

Piirakkaan saa upotettua hyvin jääkaapin jämäruuat. Tämmöistä "keräilyeräpiirakkaa" leivoin yksi päivä parsasta ja savusiiasta.



pohja suolaiseen piirakkaan

125g voita pehmitettynä
3½dl jauhoja 
(käytin 1½dl speltti- ja 2dl vehnäjauhoja)
1/4dl kylmää vettä
ripaus suolaa

Nypi pehmitetty voi, jauhot sekä suola murumaiseksi seokseksi. Lisää vesi ja sekoita taikina nopeasti tasaiseksi. Painele taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

täyte

muutama vihreä parsa
n. 150g savusiikaa (tai muuta kalaa, esim. lohta)
n. 5cm pala purjoa pienittynä (tai 1 sipuli silputtuna)

munamaito:
2dl kermaa
1dl maitoa
2 kananmunaa
suolaa
mustapippuria
tilliä

(n. 1dl juustoraastetta)

Puolita parsat pituussuunnassa ja pilko puolikkaat paloiksi. Levitä parsapalat piirakkavuokaan, lisää savukala sekä purjosilppu. Sekoita munamaidon ainekset ja kaada seos täytteen päälle. Ripottele pinnalle juustoraastetta. Paista 200 asteessa n. 30min tai kunnes munamaito on hyytynyt ja pinta saanut kauniin värin.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

hylätyt huvilat.

Oon haaveillut seikkailusta Kruunuvuoren hylätyille huviloille ja tänään se retki sitten vihdoinkin toteutui. Olin paikasta aivan fiiliksissä, vaikka ränsistyneitä ja jo pitkälti tuhoutuneita huviloita katsellessa tulee samalla myös vähän surullinen olo. Miksi näin hienolla paikalla, varmaan joskus mielettömän upeina kohonneet rakennukset on hylätty ja päästetty tämmöseen kuntoon?








Lapselle Kruunuvuoren huviloilla olisi ollut myös paljon tutkittavaa, mutta varovainen pitää olla. Kaksi aikuista mukana ei ollut ollenkaan liikaa, koska maasto on täynnä lasinsiruja ja rojua. Rakennukset olivat tosi huonossa kunnossa, mutta niihin mihin vain suinkin vielä jotenkin pääsi sisälle, mun oli aivan pakko päästä. Oli siis senkin puolesta hyvä, että mies oli mukana - itekseni uskalsin mennä rakennuksiin sisälle (joskaan se ei ehkä ollut kovin järkevää), mutta lapsen kanssa se ei olisi onnistunut. Yläkertoihin maltoin olla menemättä, vaikka ainakin parista rakennuksesta portaat löytyikin.











 Verkkosaaren hylätty vene, Idän Palmu, mainittu myös hylätyillä huviloilla


Kruunuvuoren huvilat ovat nykyään yhä useamman tiedossa ja valitettavasti se harvemmin tekee tällaisille paikoille kovin hyvää. Palaan tänne uudelleen vielä kesällä ja toivon ettei huviloille eksyisi tuhopolttajia ja paikanrikkojia enää enempää. Olisi mukavaa, jos hylätyillä huviloilla voisi käydä seikkailemassa vielä vuosienkin päästä.


tiistai 14. huhtikuuta 2015

kantoväline-esittelyssä vaihtoehdot kantorepulle.

Ergonominen kantaminen on selvästi koko ajan yleistymään päin ja se näkyy tässä minunkin blogissa siinä, että mahtipontinen hehkutuspostaukseni numbat mei tai-neliöliinasta on noussut blogin luetuimmaksi tekstiksi.

Meillä kannetaan tuota kohta parivuotiasta edelleen aktiivisesti ja varsinkin nyt kun kelit lämpenee ja ulkovaaterumba vähenee, ulos lähtiessä huomaan taas valitsevani mukaan yhä useammin rattaiden sijaan kantovälineen.


Oon aina tykännyt kantaa lähinnä kudotuilla liinoilla, mutta aina niiden kudottujen rinnalla on myös ollut jokin muu kantoväline. Varsinkin nyt vähän isomman lapsen kanssa kantaminen on usein sellasta "kyytiin-pois-kyytiin"-tyylistä, joten joskus reppu tai vastaava tuntuu kätevämmältä vaihtoehdolta silloin kun lähdetään ulkoilemaan.

taaperotula-kantoreppu

Kantoreput on nykyään tosi suosittuja, mutta mä en edelleenkään koe niitä solkien ja klipsujen takia omaksi jutukseni. Niinpä olenkin etsinyt vaihtoehtoja repulle - toinen niistä on ollut aiemmin esitelty neliöliina ja toinen meiltä nykyisin löytyvä ring tai.

numbat mei tai-neliöliina
Ring tai on neliöliinan tavoin vähän niin kuin repun ja liinan välimuoto. Molemmissa on paneeli niin kuin repussakin, mutta solkien ja klipsujen sijaan olka- ja vyötäröhihnat on solmittavat. Ring taissa on paneelin kummallakin sivulla rengaspari, jonka läpi olkahihnat pujotetaan. Neliöliinalla tai ring tailla kantotuntuma on minusta enemmän "liinamaisempi" kuin repussa ja sekin on varmaan yksi syy, miksi olen tykästynyt näillä kantamiseen reppua enemmän. 

taaperokokoinen koala ring tai

Mulla pyörähtäneet neliöliina ja ring tai ovat kumpikin Liinalapsen valmistamia. Neliöliinamme oli välikokoinen numbat mei tai. Koala ring taimme puolestaan on taaperokokoinen. On tosi yksilöllistä missä vaiheessa mikäkin koko sopii. Välikokoinen neliöliina tuli meille lapsen ollessa 10-kuinen ja välikoko menisi edelleen nyt lapsen ollessa melkein parivuotias. Samalla taaperokokokaan ei ole enää liian suuri. Lapsi käyttää tällä hetkellä vaatekokoa 92(-98) ja painaa n. 12-13kg.

neliöliina
ring tai

Nykyään toimin kantoliinayhdistyksen tukihenkilönä omien taitojeni mukaan ja opastuksissa multa kysytään usein, miten lapsen saa repulla selkään. Ennen käytin repun/neliön/ringtain kanssa samaa ns. supermiestekniikkaa kuin kudotulla liinallakin, mutta silloin vyötäröhihna oli mun mielestä vaikeampi saada niin optimaalisesti kuin olisi voinut. Nykyään käytän repulla/neliöllä/ringtailla tätä tekniikkaa (video), jolla lapsen saa nopeasti ja helposti selkäkantoon. 

Tässä esiteltyjen kantovälineiden lisäksi on olemassa myös muita vaihtoehtoja, mutta nämä on ne, joista itselläni on kokemusta. Toivottavasti tästä postauksesta oli iloa jollekin, joka miettii kantovälineviidakossa itselleen mieluisaa kantovälinettä.

Minkäslaisilla kantovälineillä teillä kannetaan, vai kannetaanko?


maanantai 13. huhtikuuta 2015

hylätty vene.

Mua kiehtoo hylätyt paikat. Kun sain kuulla Verkkosaaren laittomasta kaatopaikasta ja sieltä löytyvästä paatinraadosta, piti heti päästä vähän seikkailemaan..

Paikan lokaatio ei ollut ihan tarkkaan selvillä ja autiota rantaa katsellessa epäilin, löytyyköhän vene ollenkaan. Rantaa (ja jätevanaa) seuraamalla paikka löytyi kuitenkin ihan suht helposti. Lapsi matkasi mukana koala ring taissa, joka on vähän niin kuin repun ja liinan välimuoto. Kantoväline olikin ihan hyvä valinta, sillä vaikka laittomalle kaatopaikalle pääseekin myös tietä pitkin, me onnistuttiin valitsemaan menomatkalla se toinen reitti joka sisälsi mm. rantaliejua, -kivikkoa sekä -pajukkoa.. :D







Puoliksi uponnut paatti ei ollut paikan ainoa jäteongelma, sillä rannassa lojui kaikkea hylättyä kengistä ja vaatteista huonekaluihin ja rakennusjätteeseen. Ei voi ymmärtää miksi, eikö samalla vaivalla kaiken roskan olisi voitu kuskata jonnekin sellaiseen paikkaan, mihin ne saisi jättää ihan luvan kanssa? Paikalle samaan aikaan sattunut koiranulkoiluttaja kertoi, että vene on saanut mädäntyä rannassa vuosia ja vasta nyttemmin vajonnut rantaveteen. 


Kelle vene on mahtanut kuulua, missä kaikkialla se onkaan käynyt ja miksi se on hylätty Verkkosaaren rantaan? 

torstai 9. huhtikuuta 2015

kotieläintilalla.

Kävimme tänään Fallkullan kotieläintilalla.



Tilalla vierailu oli ihan hauska kokemus, se muistutti mieleen omia lapsuusaikoja. Lapsuudenkodissa asuessani vietin paljon aikaa meiltä muutaman kilometrin päässä sijainneella kotieläintilalla, hoitaen ja rapsutellen eläimiä, siivoten karsinoita ja tietysti vähän heppailtuakin tuli siinä samalla. Lapsena minun oli vaikea käsittää, että jotkut eivät ole ikinä nähneet elävää possua, lypsäneet lehmää tai pitäneet kämmenillään ankanpoikasta :D



Vasta vähän vanhempana tajusin olleeni aika onnekas meidän lähellä sijainneesta kotieläintilasta ja siitä, että olen saanut osallistua maatilan arkeen. Vierailu Fallkullan tilalla oli minulle ensimmäinen, eikä oman kylän tilallakaan ole tullut käytyä aikoihin. Silti maatilamiljöössä oli jotain tosi kodikasta, kuvittelinhan mä pitkään että "sitten isona" asun maatilalla itsekin. No, nyt viihdynkin kaupungissa, mutta onhan se jollain tavalla vähän haikeaa ajatella, että omalle lapsellemme maatila eläimineen tulee ehkä aina olemaan vierasta ja eksoottista.






Kiva päivä oli kuitenkin kaikilla ja lapsi oli ihan täpinöissään päästessään katselemaan elämää maatilalla. Hienoa että tämmöinen paikka löytyy Helsingistäkin. Paluumatkalla lapsi pääsikin sitten taas ihailemaan lähijunia ja ratikoita ;)