käpytontut.

En ole erityisen kunnostautunut joulukoristeiden suhteen. Onneksi lapsi on toista maata, ja hänen käsissään syntyi tämmöiset päheät käpytontut. Tonttuasetelma laatikkona on muuten geneerinen silmälasikotelo, joita kuulemma jää silmälaseja myyvistä toimipisteistä välillä yli.

suolan kasvatus.

Lisäämällä lasipurkin pohjalle noin ruokalusikallisen merisuolaa ja tilkan vettä (niin että suola peittyy), voi kasvattaa itselleen feikkilumihuurteen vaikkapa tuikkukippoon. Pyöräytä suola-vesiseosta purkin pohjalla ja sitten vain odota ja seuraa, kun suola kasvaa parissa päivässä purkin reunoille.

  

korttiaskarteluja.

Leijonakorttien askartelussa lapsi pääsi auttamaan maalaamalla kädenjälkensä leijonan vartaloksi.

joulukortit.

Vaikka blogissa onkin viime aikoina ollut hieman hiljaisempaa, aukeaa joulukuun ensimmäisenä tässäkin blogissa taas vuotuinen joulukalenteri.

Ekassa luukussa viimevuotiset joulukorttiaskartelut. Joulupostimerkillä varustetut kortit tulee postittaa viimeistään 14.12., joten vielä ehtii askartelemaan.

14. - joulukortit.

Kotimaan joulukortit ehtii vielä tänään postittaa 0,8e joulupostimerkillä.

9. - itsetehty muovailuvaha (part 2)

Muovailuvahaa on kiva ja helppo tehdä itse. Ollaan aiemmin tehty muovailuvahaa, johon tulee apteekista saatavaa alunaa (linkki), mutta muovailuvaha onnistuu hyvin ilmankin. Alunaton muovailuvaha on enemmän kotitekoisen oloista taikataikinaa, mutta toimii kuitenkin hyvin ja on pehmeää pientekin muovattavaksi. Taikina valmistuu peruselintarvikkeista, joten ei haittaa jos lapsi innostuu maistamaan taikinaa (hyvänmakuista se tosin ei ole).

4dl vehnäjauhoja

2dl suolaa

2dl vettä

2rkl ruokaöljyä

(elintarvikevärejä)

Sekoita ainekset kulhossa ja värjää taikina elintarvikeväreillä, kurkumalla, punajuurimehulla tms. Itse tykkään käyttää pastavärejä, joissa on reilusti pigmenttiä. Jos taikina tuntuu liian löysältä, lisää jauhoja. Valmista! Muovailuvaha säilyy muovipussissa/kelmutettuna noin viikon.

2. - tuunattu säläpurkki.

Jemmailen lasipurkkeihin kaikkea pientä sälää: nappeja, kumilenkkejä, hiuspinnejä jne.. tuunasin säläpurkkeja liimailemalla kansiin sitä samaa ja vähän muutakin pikkuesinettä. Viimeistelin kannet maalaamalla.

Tasaisin lopputulos syntyisi spraymaalilla, mutta sitä minulla ei ollut nyt saatavilla, joten maalasin purkinkannet lakkamaalia pintaan sutien.

diy sisustustarra.

Meillä on jostain ylijäänyt rulla mustaa dc-fixiä, josta askartelin eilen olohuoneen seinälle tämmöisen "sisustustarran". Käytännössä tämä oli tosi helppo ja nopea tehdä, hahmottelin kontaktimuovin nurjalle puolelle kuvion, leikkasin irti ja kiinnitin seinään. Ylijääneistä paloista leikkasin puunoksaan vielä muutaman lehden.

Kysyessäni "tuliko hyvä puu?" kaksivuotiaan lahjomaton kommentti tosin oli "äiti, ei se oo puu". 

Äitienpäiväkortit.

Äitienpäiväkorteissa esiintyi tänä vuonna Iso Pupu ja Pikku Pupu esikoisemme yhdestä lempikirjasta, "Arvaa kuinka paljon sinua rakastan". (Vaikka Pikku Kakkosen ohjelmaversiossa Iso Pupu taitaakin olla isäpupu, toisessa meiltä löytyvästä pupukirjasta "Hyvää yötä Pikku Pupu" puhutaan Iso Pupusta äitipupuna, joten kuva sopinee myös äitienpäiväkorttiinkin, heh)

Tallensin valitsemani kuvan ääriviivat leivinpaperille lyijykynällä. Kun kuva on valmis, otetaan paperi ja käännetään leivinpaperille piirretty kuva niin, että kynänjälkipuoli on paperia vasten (peilikuvaksi siis). Sutataan leivinpaperille piirretyn kuvan nurjalta puolelta, jolloin kuvan ääriviivat tarttuvat paperiin. Manuaalinen kuvankopiointi onnistuu leivinpaperisiirtokuvalla piirustusjäljen vahvuudesta riippuen 1-3 kertaa.

leivinpaperin läpi ääriviivat on helppo tallentaa

Paperille tallentuneeseen kuvaan voi vielä lisätä yksityiskohtia ja vahvistaa ääriviivoja tussilla.

taiteilija työssään..

Tarkoituksena oli, että värittämisessä taitavaksi kunnostautunut lapsemme värittäisi vielä lopuksi kuvat. Värit jäivät kuitenkin varsin valjuiksi, sillä inspiraatio ei herää käskien. Taiteilijan mielestä olisi muutenkin mukavampi värittää esimerkiksi huonekaluja.

Lopuksi liimasimme kuvat taustapahville.

Hyvää Äitienpäivää!

23. luukku - joulukortit.

Joulukortit ovat toivottavasti saapuneet perille. Tänä vuonna kortit näyttivät tältä.

15. luukku - paperiruusut.

Lahjapakettia tai vaikka kotia somistamaan voi askarrella paperisia ruusuja. Ohjeen ruusuihin katsoin täältä. 

3. luukku - sytykesipsit.

Sytykeruusujen sijaan tein tänä jouluna sytykesipsejä. Ne syntyvät vaivattomasti kynttilänjämistä sekä vanulapuista. Kynttilänjämät voi sulattaa vaikka puhdistetussa säilyketölkissä vesihauteessa, tai miedolla lämmöllä vanhassa kattilassa. Vanulaput kastetaan steariinissa ja nostetaan leivinpaperin päälle jähmettymään.

Ohjeeksi lahjapurkkiin voi kirjoittaa sytykesipsin syttyvän paremmin, kun sipsiä ensin hieman taittaa/repäisee niin, että vanulapun kuidut tulevat näkyviin. 

Olen kuullut, että joillain on ollut hankaluuksia saada sytykeruusuja käytettyä, koska ne ovat liian kauniita poltettaviksi (...). Näiden kanssa tämmöistä ongelmaa ei pitäisi olla ;)

 Jatkossa taidan kuitenkin askarrella sytykesipsien sijaan vanhoja tuttuja sytykeruusuja. Minusta ruusujen idea on parempi, sillä ne valmistetaan kokonaan kierrätysmateriaaleista. Sytykesipsit olivat kuitenkin mukavaa vaihtelua ja kokeilun perusteella ajavat asiansa siinä missä ruusutkin.

kruunukorkista magneetti.

Joulu lähestyy, mutta lorvikatarri vaivaa. En ole saanut edes joulukalenteria hankittua. Olen treenannut sisäisen jouluihmiseni etsintää, mutta mälsä marraskuu pääsi taas kerran yllättämään. Vuoden ynseimmän kuukauden ajan olen antanut autopilotin hoitaa arjen pakolliset rutiinit. Ja oho - nythän onkin jo joulukuu.

Joulukuun ensimmäisenä blogissa aukeaa kuitenkin ensimmäinen luukku. 

Keräsin muksuna kruunukorkkeja. Mulla on edelleen tallessa osa korkeista ja olen pohtinut, mitä kivaa niistä voisin askarrella. 

Osa korkeista päätyi magneeteiksi. Helppoja tehdä, ei tarvita kuin mieleisiä korkkeja, pikaliimaa ja niitä magneetteja (käytin näitä suuria ja keskikokoisia Clas Olsonin malleja). Tässä tapauksessa tarvittiin myös vähän "koroketta" magneetin alle, minä käytin paksummasta pahvista leikattuja korokepaloja.

Muistatko vielä nämä? mutta missä on Hugo?

Isänpäivä.

Isänpäivää meillä vietettiin tänään toista kertaa lapsiperheenä. Mieheni on puolentoista vuoden aikana osoittanut olevansa ihan superfaija, hän on alusta asti osallistunut lapsen hoitoon luontevasti. Kotona ollessaan mies vaihtaa vaipan pyytämättä, lukee iltasadun ja nukuttaa poikasen eikä muustakaan tarvitse erikseen "vuorotella". 

Onkin ollut ihanaa huomata, että olemme vanhempina varsin tasavertaiset ja kasvattajina meillä vaikuttaisi olevan hyvin samanlainen ajatusmaailma. Poikasesta näyttää kasvaneen ihan yhtä paljon isin kuin äitenkin poika.

Kädenjälkien painattaminen isänpäiväkortteihin olikin jo paljon helpompaa, kun taapero hiffasi nopeasti mitä pitää tehdä. Viimevuotiset mustikkaiset isänpäiväkortit näet tästä. 

Ahkera mieheni paineli taas tänään iltavuoroon, mutta sitä ennen ehdittiin nauttia isänpäivästä yhdessä. 

Myöhäiset Isänpäiväonnittelut kaikille iseille!

muovailuvaha.

Moni on varmaan tehnyt lapsena taikataikinaa, eikä muovailuvahan valmistus ole kovin paljon monimutkaisempaa. Meidän 1v4kk lapselle tää oli vielä vähän outo juttu, eikä taikinaa jaksettu kovin kauan ihmetellä. Uskoisin kuitenkin, että kyllä tästä jossain vaiheessa tulee ihan kivaa sisäpuuhaa vaikka sadepäivien varalla. 

Halusin tehdä taikinaa eri väreissä, ja tein kutakin väriä vain kolmasosan ohjeen määrästä. Taikinan värjäykseen käytin elintarvikevärejä, keltainen muovailuvaha puolestaan on värjätty kurkumalla. Tämä muovailuvaha on myrkytöntä, joten ei haittaa jos lapsi sattuu taikinaa vähän maistamaan.

itsetehty muovailuvaha:

4dl vehnäjauhoja

2dl suolaa

3rkl alunaa (apteekista saa)

5dl kiehuvaa vettä

2-3rkl ruokaöljyä

(elintarvikevärejä)

Sekoita vesi, öljy ja väri. Sekoita jauhot, suola ja aluna. Lisää kuivat aineet nesteeseen, sekoita. Odota että taikina hieman jäähtyy ja vaivaa taikina tasaiseksi. Lisää tarvittaessa jauhoja.

Säilytä pussissa tai kelmuun käärittynä. Muovailuvaha, johon tulee alunaa, säilyy noin 2kk. Muovailuvahan voi valmistaa ilman alunaakin, niin kuin Harmaa ja muut iloiset värit-blogin Minna oli tehnyt - häneltä innostuksen muovailuvahan valmistukseen sainkin (:

äitienpäiväkortit.

Poikasen kanssa askarreltiin äitienpäiväkortteja. Olettaen että kortit ovat löytäneet perille, esittelen ne nyt nopeasti täällä blogissakin.

Tarkoitus oli painaa kortteihin melkein vuosikkaan poikasen kädenjälki. Hahahahaha, voitteko kuvitella.. Tehtävä vaikutti mahdottomalta jo suunnitteluvaiheessa ja sitä se toden totta oli myös käytännössä. No, ehkä tuo tuosta joskus vähän rauhoittuu ja yhteistyö kädenjälkeä vartenkin helpottuu niinhän sitä luulis.. Loppujen lopuksi tehtiin sitten vaan kivoja vesivärimaalauksia joista leikkelin kortteihin pienet sydämet. Viirit syntyivät washiteipistä samaan tapaan kuin poikasen synttärikutsuihinkin.

erilaisia sytykeruusuja.

Sytykeruusut taitaa olla jo niin nähty juttu, mutta postaan nyt kuitenkin kun näitä taas innostuin tekemään. 

Nämä syntyvät siis kananmunakennoista ja kynttilänpätkistä. Minä sulatin kynttilät vesitilkassa kattilassa, mutta vesihaudekin käy hyvin. Kuumenna steariinia vain sen verran, että se sulaa (jos kaikesta huolimatta steariini syttyy palamaan, palo pitää sammuttaa tukahduttamalla esim. kattilankannella, ei missään nimessä vedellä). Dippaa ruusuja steariinissa esim. pihtien avulla ja nosta leivinpaperin päälle kuivumaan. Luonnollisesti, mitä useamman kerran dippaat, sen paksumman steariinikerrokset ruusut saavat.

Tänä vuonna tein perinteisten ruusujen lisäksi sytykekäpyjä sekä saksilla leikattuja ruusuja. No, taisi jäädä viimeiseksi kerraksi näiden uusien kanssa, sillä perinteiset ruusut ovat edelleen mielestäni kauneimmat, ja helpoimmat tehdä.

Tässä "sytykekävyt". Kun kerroksia on leikattu tarpeeksi monta, tee esim saksilla tai paksulla neulalla jokaisen kerroksen keskelle reikä. Yhdistä kerrokset langanpätkällä.

Ylhäällä saksilla leikattu malli, alhaalla perinteinen repimällä toteutettu versio.

joulukalenteri pyykkipojista.

Laudanpätkä, pyykkipoikia, washiteippiä sekä kuumaliimapistooli - niillä eväillä syntyi meidän joulukalenteri.

(mustikkaisia) isänpäiväkortteja.

Soseutetuista mustikoista syntyi myrkytön "sormiväri" vauvalle. Inspiraationi revin suoraan täältä, anteeksi ja kiitos vain ;) Tässä lähes puolivuotiaan esikoiseni taidonnäytteitä.

..ja korteista puolestaan tuli tämännäköiset. 

Hyvää Isänpäivää kaikille iseille!