arkikuulumisia.

Heips! Meillä on ollut viime aikoina melkoisen touhukasta, ja bloginpäivittäminen on jäänyt vähemmälle. 

minityypin käsitys pyykkien laittamisesta sekä laatikoiden järjestelystä.

MINÄ aloitin uuden harrastuksen, hankin salikortin ja kävin pt:n kanssa tekemässä mulle ihan oikein saliohjelman! Tarkoitus olisi käydä myös ryhmäliikuntatunneilla silloin kun ne mätsää miehen vapaiden kanssa, ensi viikolla kokeilen intervallituntia sekä joogaa. Saa nähdä miten tässä käy, ainakin vielä oon uudesta harrastuksestani melkosen innoissani! (ja sorry, ei ole nyt fancyja salikuvia teille yhtään todistusaineistoksi.)

S&S:n kanssa ulkoilemassa.

Poikasella puolestaan on meneillään nyt vähän hankalampi vaihe. Ennen niin iloisella ja sosiaalisella lapsellamme on jokin elämä-kiukku. Mikään ei oikein ole hyvin ja dramaattisia kiljumiskohtauksia tuntuu tulevan koko ajan, millon mistäkin. Viimeksi eilen mietin kaupassa, milloinkohan oltaisiin käyty jossain ilman yhtäkään kiukkukohtausta.. huoh. Mitä lie, luulen että nämä asiat liittyvät siihen oman tahdon löytämiseen.

Samaan settiin kuuluu tällä hetkellä myös voimakasta eroahdistusta. Viimeaikoina edes ne aiemmat suosikkijutut, perhekahvila/muskari/muiden lasten seura ei ole saanut 11-kuista poikasta rentoutumaan, päinvastoin. Muiden lasten hellyydenosoitukset ovat ihan nounou, lelut eikä muukaan ympärillä oleva kiinnosta. Äidin syliin pitäisi päästä koko ajan..  Ja sitten kun pääsee syliin, niin eihän siinä nyt mitenkään malta olla. Hohhoijaa.

vasta nyt hoksasin, että poikanen osaa juoda myös pillillä (:

No, kyllähän niitä hyviäkin hetkiä mahtuu päiviin edelleen roppakaupalla, mutta yleistä tyytymättömyyttä on kyllä havaittavissa. Toivotaan, että kiukkukohtaukset ovat taas vaan joku sellainen the vaihe. Onko muiden lapsilla ollut samanlaista?

uudet kantoliinat.

Ai että minä sitten tykkään hypistellä ja ihastella näitä liinoja! En vaan kertakaikkiaan saa tarpeekseni! :D

Nyt mulla onkin pari aika erilaista uutta tulokasta! Ensimmäisenä Inda Janin tiil turquoise. Tässä on ihan omanlaisensa tuntuma, liina on ihanan tahkea mutta samalla mukavan letkeä. Käsinkudottua tavaraa ja reunoja ei ole päärmätty, ei muuten paina ei sitten yhtään!

Toinen liina onkin sitten Didymoksen pfau ecru. Se on melkoinen "froteepyyhe" noihin mun muihin, ohuempiin liinoihin verrattuna :D Nyt taidetaan olla tulossa siihen pisteeseen, että alan kaivata liinoilta yhä enemmän tahkeutta ja muhkeutta. Ecru on tuntumaltaan mulle kyllä niin uusi juttu, että kiristelyjen kanssa on vähän vielä hakemista. Aivan ihana liina kuitenkin!

Pfau ecru on vanhempaa pulukuosia. Se on mielestäni paljon kauniimpi kuin tuo uudempi (joka ihan kiva kuitenkin sekin). Liinailua aloittaessani mä en voinut käsittää, miksi ihmiset hehkuttaa pululiinojen perään.. kuosi oli mielestäni ihan hirveä! Ja näin siinä sitten kävi, krhm.. tokihan tuntuma noissa pfauissa on kuosiakin enemmän se juttu, ainakin mulle.

Semmoiset uudet liinatulokkaat (: Loppuun vielä kuva päivittyneestä liinapinosta:

inda jani tiil turquoise 5,3m (puuvilla)

didymos antrasiittipfau 5 (40% hamppu)

didymos pfau ecru 6 (50% pellava)

kokadi diorite stars 6 (100% puuvilla)

linuschka dahlia antrasiitti 3,5m (100% pellava)

natibaby dandelions 5 (30% villa)

didymos petroolihamppuindio 5 (40% hamppu)

oscha fade marina 3 (50% pellava)

11kk

11 kuukautta tuli täyteen jo maanantaina, tässä taas hieman meidän kuukausikuulumisia.

Melkein vuosikas vaaperomme..

- ottaa askelia tukea vasten.

- on oppinut ensimmäiset (tunnistettavat) sanansa: "höpöhöpö" ja "pupu" (välillä myös pelkkä "pufff") :D (sekä kahden eri lähteen mukaan myös "äiti", mutta koska mä en ole päässyt tätä sanaa todistamaan, niin en oikein tiedä, uskoisinko..).

:D

- omistaa kuusi hammasta.

- tietää sanan "ei" merkityksen, "kokeilee rajojaan" esim. ottamalla katsekontaktin aikoessaan tiputtaa pöydältä jotakin. Aihealueena lapsen kasvattaminen on alkanut olla entistä ajankohtaisempi.

- syö kiinteitä noin 5 kertaa päivässä. Määrät vaihtelevat välillä paljonkin, muttei sillä oikeastaan ole merkitystä - maito pidetään pääravintona 1v ikään asti, WHO:n suositusten mukaan.

ei väliä onko puhtaat vai likaset tiskit, autan joka tapauksessa!

- tykkää auttaa kotitöissä: tavaroiden järjestelyssä, tiskikoneen tyhjentämisessä, imuroinnissa ym. 

- rakastaa kukkuu-leikkiä.

- tekee pissat pottaan/pönttöön yleensä useamman kerran päivässä.

- käy yöunille n. 19:30 ja heräilee aamulla 06:30-7:30 aikoihin. Yöheräämisiä tulee harvoin ja silloinkin unet jatkuvat joko itsekseen tai rauhallisiin silityksiin, yömaitoa ei enää tarvita.

Miio 1v & Joakim 11kk

mutsin ensimmäinen vuosi.

Tullessani raskaaksi koin lähinnä iloa ja onnellisuutta, mutta myös pienimuotoista haikeutta. Mulla ei ollut kaveripiirissä lapsiperheitä, vain jokunen hassu jossain siellä kaukana. Lähimpien ystävieni kanssa tiesin joutuvani kohtaamaan tilanteen, jolloin meillä ei enää olekaan niin paljon yhteistä. Kaikki tulee muuttumaan, paljon.

Ennen paksuuntumistani mä olisin osannut kertoa enemmän vaikka Ranskan viinialueista kuin vauvoista. Raskausaikana mulla kuitenkin heräsi valtava kiinnostus tulevaa kohtaan. Yritin peitellä innostustani, ilmeisen huonosti. "Eihän lapsen kanssa kannata suunnitella liikaa etukäteen". En tiedä kuvittelinko vai en, vaistosin muiden suhtautuvan raskauteeni vähätellen ja miettien, mitenköhän tuokin tulee vauvan kanssa pärjäämään. Miestä lukuunottamatta kukaan ei sanonut mulle raskausaikana, että musta tulee varmasti hyvä äiti. Se mun piti päättää ihan itse.

Vauva-arjen pyörähtäessä käyntiin mulle oli koko ajan vain selvempää, että imetys, kestovaipat, kantaminen, perhepeti sekä lapsentahtisuus ovat meitä varten. Maalaisjärki ja sydän johdattivat mut näiden asioiden pariin, ne tuntuivat omalta. Ja näin 11 kuukauden jälkeen tuntuvat edelleen. 

Jossain vaiheessa mä kuitenkin havahduin siihen. Mä en ole koko tänä aikana nähnyt perhekahvilassa tai leikkipuistossa kenenkään muun käyttävän kestovaippoja. Trikoisia liinoja ja kantoreppuja näkyy harvakseltaan, mutta kudottua liinaa ei koskaan. Joskus mut saattaa löytää kaupungilta hihkumasta ja osoittelemasta innostuksesta nähdessäni vilaukselta jonkun toisenkin kantajan.



Viiden kuukauden ikäinen lapseni ei syönyt vielä ollenkaan kiinteitä, vaikka "eihän pelkkä maito enää riitä tuon ikäiselle ravinnoksi!". Puolen vuoden iässä tarjosinkin lapselleni sitten yhtäkkiä kokonaisia ruokapaloja - "eikö sua pelota, että se tukehtuu??". Yllätin myös erään sukulaisen kaivamasta sormiruokailevalta, kymmenkuiselta pojaltani ruuanpaloja suusta, koska "ei noin pienen tarvitse vielä osata syödä itse!". 

"Ootteko tykännyt noista kestovaipoista?"

"Toimiiko ne?" 

"Eikö tuo liina ole vaikea käyttää?" 

Niin, tuskinpa meillä kestoiltaisiin ym. vielä melkein vuosikkaan kanssa, jos homma ei toimisi. En tiedä, ajattelevatko ihmiset oikeasti meidän valinneen tarkoituksella mahdollisimman hankalat ja epäkäytännölliset vaihtoehdot arjen pyörittämiseen. Ajoittain tunnen jopa hieman yksinäisyyttä omien lapsenhoitotapojeni kanssa, vaikka tiedän, että onhan meitä "hörhöjä" muitakin..

Itsevarmuus ja luottamus omaa päätöksentekokykyä kohtaan on kuitenkin viimeisen vuoden aikana kasvanut huimasti. Se, että muiden kyseenalaistaessa tapojani osasin luottaa omiin valintoihini, saa mut tuntemaan jopa pienoista ylpeyttä itsestäni (ja tähän väliin huomautus: ei, meillä ei esimerkiksi kestoilla sen takia että voisin kuvitella olevani parempi kuin muut).

 Nyt sen saa varmaan jo sanoa ääneen: minusta on tullut hyvä äiti. Mä olen tyytyväinen vuoden aikana tekemiini valintoihin. Jos voisin tehdä jotain toisin, ressaisin vähemmän.

 Löytyihän niitä äiti-/isä-/vauvakavereitakin matkan varrella (ja niitä on tulossa vielä lisää!). Ensimmäinen vuosi mutsina pamahtaa täyteen toukokuun puolivälissä ja mä odotan seuraavaa vuotta uusine iloineen ja haasteineen enemmän kuin innolla.

Lapsimessuilla.

Pyörähdin eilen ensimmäistä kertaa elämässäni Lapsimessuilla parin äitikaverin ja heidän nuorimmaistensa kanssa.

Mulla oli mukana tietysti myös poikanen, ja ehkä vähän turhan hyvin oon tuudittautunut siihen, että hälinään tottuneen esikon kanssa on niin helppo olla liikenteessä ihan missä vaan. No, messut eivät lastani sitten oikein kiinnostaneetkaan, eikä matkanteko meinannut ajoittain maistua poikaselle, ei liinassa eikä kaverin rattaissa.

Viihdyttäessäni venkoilevaa lasta, messutarjontaan keskittyminen ei sitten sujunutkaan ihan niin hyvin kuin olin alunperin suunnitellut.. Messuilla vierähti tosin melkein koko päivä, joten alueen ehti kyllä kiertämään useampaan kertaan.

  

Kangas- ja lastenvaateintoilijoille messuilla oli vaikka ja mitä ihanaa. Mulle parasta antia oli kuitenkin Tulan sekä Kantoliinayhdistyksen messupisteet, jossa vierailtiin useampaan otteeseen. Myös mun ainoat messuostokset tarttuikin mukaan KLY:n pisteeltä: SlingyRuu-liinailulaukku (vaihteeksi vähän hipimmässä kuosissa..) sekä mustat irtorenkaat liinailua varten.

Kantoliinakoru ei varsinaisesti ollut messuostos, vaan olin tilannut korun kaverin kaverilta ja hän toimitti sen mulle sitten messuille. Ideana on siis se, että vaikka sidontaa tehdessä lapsen huomion saa kiinnitettyä koruun ja itse saa sitten kiristellä liinan rauhassa. 

Ihmettelemään jäätiin, missä olivat kaikki kestovaipat? Niitä ei messupisteillä juuri näkynyt..

Kokonaisuudessaan messupäivä oli kuitenkin tosi jees. Samaan aikaan Lapsimessujen kanssa järjestettiin Kädentaito, OutletExpo, PetExpo, ModelExpo sekä Lähiruoka & luomu-messut, joten katseltavaa ja kierreltävää riitti. Kiitos myös Sannalle ja Miiolle viikonlopusta sekä muille tutuille messuseurasta!

messusuunnitelmia!

Viikonlopusta on tulossa huisin hauska, sillä perjantaina meille saapuu vieraita Etelä-Savosta ja lauantaina suuntaamme yhdessä Lapsimessuille!

 

Tämä on mun ensimmäinen kerta kyseisillä messuilla, joten en vielä oikein osaa odottaa, mitä tuleman pitää. Sen verran olen kuullut hehkutusta, että kyllä tässä alkaa itselläkin messuinnostus heräilemään. 

Eniten mä odottelen pääseväni näkemään Tulan pisteellä heidän uutta kantoliinamallistoaan. Tulan liinoja ja rohkeita mainoskuvia onkin jo päässyt ihastelemaan mm. heidän fb-sivuillaan, sieltä myös nämä kuvat.

TULA Baby Carriers

TULA Baby Carriers

TULA Baby Carriers

Messutarjonnasta mua kiinnostaa myös ainakin Kantoliinayhdistyksen piste, Nosh Company, Papu Disign, Verson Puoti, PaaPii design.. ja monet muut. (: Lauantaita odotellessa siis!

pohdintaa turvaistuimesta.

Vauva-arkea on takana jo melkein vuoden päivät. Niihin päiviin mahtuu paljon hyviä kokemuksia, mutta kuitenkin sitten myös niitä vähemmän hyviä.

Ja jälkimmäisen listan kärjessä on turvaistuimen valinnanvaikeus. Eikä meillä ole edes autoa...!! (oikeasti voi varmaan olla aika tyytyväinen ja todeta elämän olevan suht koht mallillaan, kun kokee turvaistuimen valinnan äitiydessään tällä hetkellä vaikeimmaksi asiaksi)

Turvaistuinviidakko.. huoh. Istuimia on lukemattomia, ja eri testejä tutkiessa päänsä saa vain entistä enemmän pyörälle. Autoliiton turvaistuintesti kuulosti mun korvaan tutuimmalta, joten tutustuin ensin siihen. Jotenkin ajattelin testin olevan suomalainen/pohjoismainen, mutta Autoliiton testi tehdäänkin Keski-Euroopassa. Ja aina istuimen huonoimmilla ominaisuuksilla. 

Eli jos on vaikka istuin, jota on mahdollisuus käyttää sekä selkä ja naama menosuuntaan, isofix ominaisuudella tai ilman, niin silloin testi tehdä VAIN kasvot menosuuntaan ilman isofixiä. "Yllättäen" ne istuimet, joita käytetään aina isofixin kanssa, pärjäävät testissä parhaiten. Lisäksi Autoliiton testissä pisteet eivät kerry vain ja ainoastaan turvallisuudesta, vaan miinusta voi ropista vaikka niinkin oleellisesta asiasta kuin istuimen kangasmateriaalista tai siitä, miten helposti irrotettavat/pestävät kankaat istuimessa on. Hohhoijaa.

Sitten löytyy kaiken maailman eri merkintöjä..

E-merkintä

"Kun lapsen autossa kuljettamiseen tarkoitettu turvalaite täyttää sille lainsäädännössä asetetut vaatimukset, se saa E-hyväksymismerkinnän. E-hyväksynnällä tarkoitetaan Euroopan taloudellisen komission vaatimusten mukaisuutta. Kaikkein Suomessa myytävien lasten turvaistuimien tulee olla E-hyväksyttyjä. Se, että istuimella on viranomaishyväksyntä, takaa tietyn turvallisuustason, mutta hyväksynnän saaneiden turvaistuinten välillä voi olla suuriakin eroja turvallisuudessa."

http://lapsimatkustaa.fi

T-merkintä

T-hyväksyntä on Ruotsin Liikenneturvaviraston myöntämä lisähyväksymismerkintä turvaistuimille, joissa ei heidän mukaansa lapsen päähän kohdistuva kaularankaa venyttävä kiihtyvyysarvo ylitä 20 g-voimaa. Toistaiseksi näitä T-lisähyväksymismerkintöjä on myönnetty vain selkä menosuuntaan asennettaville turvalaitteille.

http://lapsimatkustaa.fi

Ruotsalainen PLUS-testi vakuuttaa mua Autoliiton testiä enemmän. Se on euroopan arvostetuin turvaistuintesti, ja lisäksi ainoa (??!), jossa testataan päähän ja niskaan kohdistuvaa törmäysvoimaa kolaritinteessa. Tulokset näytetään erikseen joka istuimen eri kiinnityssysteemeille. Plus Test - hyväksynnän saaneet istuimet ovat aina E-hyväksyttyjä. Testi ei ole pakollinen, vaan istuimen valmistaja voi teettää sen istuimilleen. 

Jotta ajatukset saisi vielä vähän enemmän sekaisin..

tässä lista erilaisista turvaistuintesteistä

Tässä myös mielestäni yksi hyvä linkki plus-testatuista istuimista.

Klippan Triofix / kuva

Että semmosta o_O Meillä ei tosiaan omaa autoa ole, mutta varsinkin mun ja miehen kotiseuduilla liikkuessa  turvaistuimille olisi tarvetta. Tällä hetkellä mua houkuttelisi eniten suomalainen Klippan triofix-istuin. 

Millaisia turvaistuinkokemuksia muilta löytyy?

1v. lahjatoiveita

Nyt kun poikasen 1v-syntymäpäiviin ei ole enää kuin reilu kuukausi (??!) saan varmaan julkaista jotain ajatuksia täällä blogissakin? Tai siis, tottakai mä saan, omassa blogissani *jupinaa ja selittelyjä, etten mä nyt niin ajoissa ole*.

Mutta joo. Lahjatoiveita on kyselty, enkä mä taaskaan ole osannut vastata oikein mitään. Yleensä kun ihmisille sanoo "ei tarvitse tuoda mitään", kukaan ei usko... Ja jos mieheltäni kysyy, poikanen toivoo syntymäpäivälahjaksi sähköautoradan sekä kauko-ohjattavan helikopterin (......) - juu, ei..

No, omaa mielikuvitustaan saa tietysti käyttää. Mutta esmes. lastenkirjoja meillä ei ole montaa, ja kohta tuo meidän pikkuvauva alkaa kai olla sen ikäinen, että unimaitoa voisi alkaa vaihtamaan iltasatuun. Varsinkin sellaiset kirjat, joita ihmiset itse ovat lapsena/lapsilleen lukeneet, olisivat erityisen ilahduttavia. Lukemisen ohella tykätään myös musiikista tai vaikkapa maalaamisesta. Myös duplot sekä puupalikat olisivat poikasesta varmasti mieluisa lahja. 

 Sorry, ette nyt saanut sitä kauniiden ja kalliiden tavaroiden kuvilla ryyditettyä postausta (: Kulutusyhteiskunta-ahdistunut äiti myös arvostaa, jos lahja löytyy esim. omasta tai sukulaisten varastosta tai vaikka kirppikseltä.

"Hsss, älkää kuunnelko sitä! Oikeasti haluan älypuhelimen!"

pinnasängyn reunapehmusteen tuunaus.

Pinnasängyn reunapehmuste on ollut tarpeen. Poikanen törmäilee unissaan pitkin poikin pinniksenreunoja niin että kolisee (pehmusteesta huolimattakin..). Aluksi meillä oli sellainen Ikean reunapehmuste, mutta se osoittautui nopeasti liian kapeaksi ja lörpöksi.. Kirpparilta löysin leveämmän ja tukevamman (Brion?) reunapehmusteen muutamalla eurolla. Punavalkoinen väri ei sitten istunutkaan meidän makkariin, joten päätin tuunata reunapehmustetta enemmän omannäköiseksi.

ennen

Kangas on Ikean mustavalkoraitaista Sofiaa. Minulla ei ollut tähän mitään ohjetta, ompelin vain kankaasta reunapehmusteen mitoilla ison, pitkulaisen pussin, jossa kiinnitysnaruina on varmaan jostain Tigerista ostettua satiininauhaa. Pussin toisen pään jätin auki, jotta sain reunapehmusteen survottua pussin sisään. Lopuksi ompelin päädyn kiinni. Aluksi mietin myös tikkauksia, mutta jätin ne sitten kuitenkin tekemättä. 

Tämmöinen tästä tuli. Tässä myös 10kk poikasen näyte uudesta, lomareissulla opitusta taidosta eli tukea vasten seisomaan nousemisesta.

jälkeen

mitä teillä syödään arkena?

Minä olen innokas kokki, vielä innokkaampi leipuri. Pyöräytän kakun tuon tuosta, ruokaa laitan rakkaudella. Olen ollut vuosia lakto-ovo vegetaristi, suomeksi siis kasvissyöjä, jonka ruokavalioon kuuluu myös maitotuotteet ja kananmuna. Nykyään kelpuutan lautaselleni joskus myös eettisesti tuotettua kalaa tai lihaa, tai vaikka riistaa. Pidän puhtaista, mutta myös voimakkaista mauista. Arvostan suomalaista pienyrittäjyyttä ja suosin ruoanlaitossa lähituotettua sekä kauden makuja.

Näin olisin voinut kirjoittaa ennen paksuuntumistani. Sitten tuli se raskausajan väsymys, huono olo. Ruoanlaitto ei kiinnostanut enää yhtään. Pahimman väsymysjakson ohitettuani skarppasin vielä hetken, vaikka ennen rakastamani mausteinen ruoka ei enää maistunutkaan. Piti syödä jotain pliisua, tylsää. Muuta ei tehnyt mielikään. 

Synnytyksen jälkeen pystyin taas palaamaan vanhoihin makumieltymyksiini, mutta koska vauvavuoden alkaminen toi mukanaan vähän muutakin miettimistä, keittiöinnostukseni ei enää palannut entiselleen. 

Rakastan hyvää ruokaa (kukapa ei). Samalla olen kuitenkin ollut aina myös vähän sellainen ihminen, että jos arkirutiineista joku unohtuu, niin se on syöminen. Tällaista en tietenkään haluaisi lapselleni opettaa.

Nykyään mies, joka ei suhteemme alkuaikoina ollut omien sanojensa mukaan "mikään keittäjä" (ihan hyvä kokki, muttei erityisen innostunut ruuanlaittaja), loihtii meille ruuat, vieläpä hyvät sellaiset. Ja päättää mitä meillä syödään, koska mä olen siihen nykyään jotenkin todella kykenemätön. Koska mä oon kuitenkin se, joka on eniten kotona ja voisi ne ruokaostoksetkin hoitaa ihan omatoimisesti, olis kiva jos mun ajatukset päivän ruuasta olis muutakin "ihan sama, jotain nopeaa, jotain minkä tekemiseen ei mene kauan..". Kaupasta ostetaan tuon tuosta myös vähän mitä sattuu.

Herättäkää inspiraatio, auttakaa mua kirjoittamaan pitkästä aikaa kettiön liitutaululle viikon menu. Nyt saa heittää ne teidän parhaat arkiruokareseptit pöytään. 

(tämän postauksen kuvienottahetkistä on valitettavasti jo aikaa..)