taaperon helppo elämä?

Vaikka tarvittaessa puolustankin lastani hankalan tilanteen tullessa vastaan, en kuitenkaan halua siloittaa pienimpiäkin möykkyjä lapseni elämäntaipaleen varrelta. Hiekkalaatikolla lelut pitää jakaa muiden kanssa, vaikka hauskempaa olisi omia kaikki itselleen. 

Vanhempana sitä yrittää kuitenkin parhaansa mukaan myötäelää lapsensa kohtaamat vääryydet, mutta tämäkin tuottaa välillä vaikeuksia. 

Tämänpäiväisiä vastoinkäymisiä oli mm. toisen lapsen yritys pitää ratikkapysäkillä esikoisemme kädestä kiinni - mistäpä hän olisi voinut aavistaa, että mielensäpahoittajalapsemme ei sinnikkäistä harjoituksista huolimatta juuri arvosta ikätoveriensa seuraa? Spontaanin kiukkukohtauksen aiheuttaa päivä toisensa jälkeen myös kotitalomme hissi, jonka saa lähettää kerrallaan vain yhteen kerrokseen. Kuka tällaisten asioiden jälkeen vielä väittää, että lapsen elämä se on vain helppoa ja huoletonta?

käsiä lämmittämään puetut lapasetkin aiheuttavat toisinaan pahaa mieltä.

Mistä teillä on tänään kilahdettu?

ankkapaita poikaselle.

Ompelukone on ollut jäähyllä pitkään, meille tuli tuossa taannoin hieman ryppyjä rakkauteen.. Orastava ompeluinnostukseni tyssäsi kuin seinään ja koko kesänä en ole tainnut vilkaistakaan kyseisen aparaatin puoleen.

Syksyn myötä aloin kuitenkin pohtia, antaisinko ompelukoneelle vielä mahdollisuuden. Ehkä ei pitäisi heti suhteen alussa lannistua ensimmäisistä vastoinkäymisistä? Tauko oli tehnyt hyvää ja tällä kertaa aiemmin kirppikseltä löytämästäni oranssista ankkatrikoosta syntyi tämmöinen paita. Paita on kokoa minityyppi, noin koko 86. Hihoissa ja pääntiessä käytin jotain kaapinperältä löytynyttä, tummanruskeaa resoria.

Muutamaa amatöörivirhettä lukuunottamatta paidasta tuli omasta mielestä ihan kiva ja se istuu esikoiselle hyvin. Kaavan piirsin yhtä poikasen toista paitaa apuna käyttäen.

Sovituskuvat olikin sitten helpommin sanottu kuin tehty..

syyspäivä.

Heips

Päivät kuluu, mutta blogiin en ole saanut postattua mitään. Syksy on mulle aina vähän tämmöistä jumittavaa aikaa, jään miettimään mennyttä kesää, muistelemaan vanhoja. 

Vuosi sitten meillä elettiin vielä pikkuvauva-aikaa. Päivät tallailin pitkin Tokoinrantaa, kiersin Töölönlahden uudestaan ja uudestaan pieni nyytti liinassa tuhisten. Aika on kullannut salakavalasti muistot pikkuvauva-ajoista seesteisiksi ja kiireettömiksi, vaikka todellisuudessa seesteisyys oli kaukana uuden arjen opettelusta suuritarpeisen esikoisen kanssa. Oli ihossa kiinni asuva avuton ihmistaimi, oli rintaraivarit, joista kukaan ei ollut aiemmin maininnut yhtään mitään. Yksinäisyys, kun lähellä ei ollut ketään tuttua, joka jakaisi kanssani saman elämäntilanteen. Lapsi, joka ei osannut nukahtaa ja mutsin haaveissa hetki, jolloin ehtisi syödä edes voileivän. Tai näin olen ainakin joskus kirjoittanut.

Tapasin viikonloppuna ystävien luona nelikuiset kaksoset. Katsoessani reilun neljän kilon kokoisia rääpäleitä, mietin miten ihminen voi olla noin pieni - oliko esikoisemme tosiaan reilu vuosi sitten vain puolet tuon kokoinen? Nyt se pieni nyyttimme taapertaa ämpäri kädessä hiekkalaatikolla. Uhmaikäkin on nostanut jo päätään. Melkein puolitoistavuotiaamme ei ole ikäisekseen erityisen vilkas, mutta räjähtävän luonteen hän on omannut alusta asti.

Aikaa ennen lasta en pysty enää muistamaan kunnolla. 

Täällä oli tänään ensimmäinen koleampi syyspäivä, haalari on kaivettu kaapista ja välikausi siis virallisesti alkanut. Hyvää alkanutta viikkoa!

kesäkurpitsa-appelsiinihillo.

Puistotreffeillä tuli muiden mutsi-ihmisten kanssa puhetta säilönnästä ja sain samalla vinkin kesäkurpitsa-appelsiinihillosta. Ohje kuulosti sen verran vinkeältä, että sitä oli pakko kokeilla. Tästä tulikin todella hyvää, tosin (tai ehkä juuri siksi) pääraaka-aine eli kesäkurpitsa ei maistu hillossa ollenkaan.

kesäkurpitsa-appelsiinihillo

1,5kg kesäkurpitsaa

4 appelsiinia

n. 2cm pala inkivääriä raastettuna

1dl vettä

2tl kanelia

7dl hillosokeria

Huuhtele kesäkurpitsa, kuori ja paloittele kattilaan. Pese appelsiinit ja raasta yhdestä hedelmästä kuori. Lisää kuoriraaste, lohkotut appelsiinit sekä inkivääri ja vesi kattilaan kesäkurpitsoiden joukkoon. Hauduta kunnes kesäkurpitsa on pehmeää. Soseuta ja lisää joukkoon sokeri sekä kaneli. Kuumenna kiehuvaksi ja hauduta vielä 10min. Säilö hillo puhtaisiin lasipurkkeihin.

maustekurkut.

Säilöin joitakin viikkoja sitten avomaankurkkuja. Talveksihan näitä säilötään, mutta ahneuksissani yksi pieni purkki tuli jo avattua.. :b Kurkut olivat kuitenkin ehtineet makustua liemessään jo oikein mieleisiksi - näistä tuli makeita, rapsakoita ja valkosipulisia. Ohjeen nappasin tällä kertaa kotikokki-sivustolta.

1kg avomaankurkkuja

mustaherukan lehtiä

kruunutilliä

(5-10kpl valkosipulinkynttä viipaloituna)

mausteliemi:

7dl vettä

3½dl sokeria

1rkl suolaa

1rkl kokonaisia mustapippureita

1tl sinapinsiemeniä

3dl väkiviinaetikkaa

Alkuperäisessä ohjeessa liotetaan pestyjä kurkkuja yön yli vedessä, huuhdellaan ja viipaloidaan. Itse en liottanut kurkkuja vaan vain pesin ne huolellisesti. Minun käsityksen mukaan (?) liotus (etenkin suolatussa vedessä) tekee kurkuista pehmeitä, itse taas pidän hieman rapeammista säilykekurkuista.

Pese lasipurkit+kannet huolellisesti ja keitä niitä hetki vedessä. Laita kurkut kerroksittain lasipurkkeihin lisää väliin mustaherukanlehtiä (2-3 lehteä/purkki) sekä valkosipulia. 

Keitä vettä, sokeria ja mausteita n. 5min. Lisää lopuksi etikka, kiehauta. Kaada kuuma seos kurkkujen päälle. Kiedo tillinvarsista rengas kurkkujen päälle, jotta kurkut pysyvät liemessä. Sulje purkit tiiviisti. Anna maustua vähintään viikko, pari, mielellään pitempäänkin (:

kotona.

Nyt on muutto uuteen kotiin onnellisesti takana, wuhuu! Heti muuton jälkeen oonkin sitten ollut kuumeessa ja poikasellakin on ollut vähän räkätautia, pöh. Mulle meinas iskeä jo epätoivo kun minityypillä riitti virtaa flunssasta huolimatta ja mä taas olisin voinut ottaa vähän iisimmin, katsella telkkaria taapero kainalossa tai lukea yhessä kirjoja.. Juu ei, paljon sairaslomaa herunut. Tällasina hetkinä sitä ei voi kuin nostaa isosti hattua niille, jotka pyörittää tätä arkea aina yksin/joilla on useampi minityyppi kaitsettavana!

Sairastelusta huolimatta tavarat ovat hakeutuneet pikkuhiljaa paikoilleen, elämäkin alkaa kai pikkuhilhjaa voittaa. Tänään käytiin katsastamassa meidän pihan leikkipaikka, se oli tämmöiseksi kerrostalo-versioksi aika iso. Lapsiperheitä tuntuu olevan paljon ja alue on kuin pieni ja vehreä piilopaikka keskellä kaupunkia. Edellinen ei-niin-vehreä kotipaikka näkyy ikkunasta, vielä on vähän haikea olo tästä muutoksesta. Kai tämä tästä vielä kodiksi muuttuu..