tiistai 18. helmikuuta 2014

murunen.

Välillä on liian hiljaista. Yleensä silloin löydän jälkikasvuni mutustamasta lattialle rattaiden mukana eksyneitä pikkukiviä tai jotain muuta sellaista herkkua, jonka mutsintylsimys kiiruhtaa korjaamaan pois.


Miten se saakin poimittua nuo pikkukivet niin näppärästi.. 


Poikanen oppii uusia taitoja omaan, verkkaiseen tahtiinsa. Pinsettiote keksittiin meillä noin yhdeksän kuukauden iässä. Lähikauppiaamme taisi ennustaa tilanteen, kun kaupan hyllyyn ilmestyi juuri sopivasti niitä TalkMURUja, joista sormisyömäripiireissä puhutaan. Poikanen poimii murun toisensa jälkeen keskittyneesti suuhunsa. Uskoisin, että nämä myös maistuvat pikkukiviä paremmilta.

missä muruseni on?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti